Yhden lyriikan tarina: Jooko

Wannabe-bloggarin lisäksi olen myös wannabe-lyyrikko. Kirjoitan siis lyriikoita, joista joku muu sorvaa sitten musiikkia.

Mun mielestä hyvä teksti onnistuu kommunikoimaan jonkin lukijalle tai kuulijalle tutun tunteen sellaisilla sanoilla, joita muut eivät ole vielä käyttäneet. Sanojen pitää olla uusia, mutta tunteen pitää olla tuttu. ”Perhosia vatsassa” on vanha ja tylsä klisee, ”ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin” on jo huomattavasti parempi tapa sanoa sama asia.

Tällä hetkellä soitan bändissä nimeltä Haimyrsky. Bändi on ollut pienellä tauolla solistimme raskaudesta johtuen, mutta 2018 tulee olemaan Haimyrskyn vuosi! Soitamme jonkinlaista power-popin, rockin ja punkin sekoitusta, musiikkimme on sellaista rentoa poppia/rockia.

Lions-äänitykset menossa, 2014.

Koska kukaan ei ikinä kysy multa mun lyriikoista, niin kerron niistä nyt väkisin.

Tänään keskitymme Haimyrskyn kappaleeseen nimeltä ”Jooko”, jonka teksti on allekirjoittaneen käsialaa. Tunnustusta annettakoon myös solistillemme Sofialle, joka muokkasi sanoja vielä sovitusvaiheessa.

Sanat ovat tässä alla ja kappaleen voi kuunnella vaikka täältä tai Spotifystä.

Jooko

oot ainut syy miksi olen täällä
tietäisitpä sen

seison tyhmät vaatteet päällä
näkisitpä sen

kyl sä vielä tuut, en tiedä koska
täällä on tuolit oudoissa asennoissa
koira hoidossa
huono musa soitossa

kerro jooko kuinka pitäis olla
kiltti, fiksu, lutka, vai et sekoon kunnolla?
kunhan katot muhun päin

mitä jos ei mussa mikään riitä?
lähdet menemään ja se sit siitä
kato muhun päin
näe sama mitä näin

oon tekonaurua ja kiimaa
hei valitse jo mut

sun katse puskee pelkkää viimaa
kun kuiskaan ”ota mut”

oon kiinnostava kuin kaupan kassa
en ole kaunis enkä edes kuolemassa
kissa hoidossa
ruma kämppä Espoossa

kerro jooko kuinka pitäis olla…

Endrive keikalla Turun S-Osiksella, 2009.

Kun lähden kirjoittamaan sanoitusta, niin mulla on yleensä jonkinlainen ajatus siitä, mistä kappale kertoo. Maali on siis tiedossa, mutta keinot sinne pääsemiseen ovat vielä hakusessa. Mun mielestä tärkeintä on löytää joku tunne, johon kuulija voisi samaistua ja sen jälkeen kirjoittaa tarina sen ympärille. Mulle myös putkahtelee mieleen erilaisia kuvia, ajatuksia ja tunteita ja joskus myös nappaan omia tai muiden ajatuspätkiä muistiin. Näitä yhdistelemällä suurin osa teksteistä sitten syntyy.

Tämän tekstin lähtökohta oli vanha kunnon riittämättömyyden tunne. Kertosäkeen ”kerro jooko kuinka pitäis olla” -pätkä on suoraan mun omasta päästä. Vuosia sitten erään epäonnistuneen romanssiyrityksen jälkeen hoippuroin laskuhumalaisena pitkin Annankatua ja mietin itsekseni, että miten mun oikein pitäisi olla, että joku rakastuisi. Kertoispa joku!

Jostain syystä tuo ilta palasi mieleeni vuosien jälkeen ja sillon kirjoitin tuon kohdan myös ylös. Tiesin, että kappaleen ydin, tunne sekä samaistumispinta olivat siinä. Luulisin, että aika moni meistä on joskus painiskellut samanlaisen tunteen kanssa ja osaa siihen samaistua.

Toinen huomion arvoinen kohta on toisen säkeistön ”en ole kaunis enkä edes kuolemassa” -kohta. En millään muista kuka tai missä, mutta joku tokaisi kerran, että ”Ihminen ei kiinnosta ketään, ellei hän ole kaunis tai kuolemassa” tai jotain sinne päin. Tuo rivi oli pakko heti ottaa muistiin ja kuukausien tai vuosien jälkeen se suodattui osaksi Haimyrskyn lyriikkaa.

Tässä on myös vaaransa. Jos mun läheisyydessä päästää suustaan jotain mielenkiintoista, sen saattaa löytää joltain biisiltä parin kuukauden päästä.

Cassie keikalla Turussa, 2010.

Tekstin tarina taas syntyi eräästä kotibilemuistosta. Eräissä kemuissa muistan ihmetelleeni tyttöä, joka istui yksin keskellä lattiaa ja tuntui vain tympääntyneenä odottavan jotakuta. Jostain, en tiedä mistä, syntyi ajatus yhdistää nämä kaksi elementtiä: Tyyppi on kotibileissä, joissa ei viihdy ja odottaa ihmistä, joka ei edes välitä hänestä ja joka synnyttää kertojassa riittämättömyyden tunteen.

Samalla syntyi myös kappaleen runko: ensimmäinen säkeistö kertoisi odotuksesta, toinen säkeistö taas kohtaamisesa ja pettymyksestä. Kertosäe hieroisi kappaleen teeman kuulijan korviin: tältä se tuntuu pään sisällä kun niin kovin haluaisi, mutta toinen ei edes katso päin.

Pidän tästä tekstistä aika lailla! Parhaiten onnistuin mielestäni kuvaamaan kappaleen kertojan luonnetta. Tyyppi vähättelee ja haukkuu itseään sanoilla, jotka eivät juuri eroa väkivallasta, kertojan epävarmuus tulee mun mielestä selkeästi esiin rivien takaa. Kappaleen paras kohta on mielestäni lausepari ”kyl sä vielä tuut, en tiedä koska / täällä on tuolit oudoissa asennoissa.” Millainen tyyppi kiinnittää kotibileissä huomiota tuolien asentoon?

Kirjoitin tästä lyriikasta yhteensä 5 versiota, joista vasta kolmannen lähetin muulle bändille. Kaksi ekaa olivat aivan täyttä paskaa. Neljännen version muokkasimme Sofian kanssa valmiiksi (tai niin luulimme) ja nauhalle asti päätyi sitten kappaleen viides, vielä sovitusvaiheessa muokkautunut versio.

Lopuksi vielä kirjasuositus. Jos laululyriikka ja sen teoria kiinnostavat, niin voin lämpimästi suositella Heikki Salon ”Kahlekuningaslaji” -kirjaa.

Tätä tekstiä oli muuten todella hauskaa kirjoittaa, varautukaa samanlaisiin borefesteihin myös tulevaisuudessa!

Kuvat: otoksia musahommista vuosien varrelta

Ihan jees @ FB | Bloglovin’