Sain pari vuotta sitten äidiltä joululahjaksi Wilfan mehulingon. Olin toivonut mehukonetta ja jonkin aikaa nähtyäni dokkarin tuoremehujen ihmeitä tekevistä terveysvaikutuksista. Kun mehukone sitten kökötti keittiön alimmassa laatikossa valurautapadan vieressä, en koskaan nostanut sitä pöydälle ja oikeasti tehnyt mehua. Silloisella joululomalla tuli kokeiltua pari kertaa, mutta jotain meni pieleen koska kone suihki mehua ympäriinsä, tärisi hullun lailla ja piti isoa meteliä. 

Haaveilin yhä hyvää tekevistä, värikkäistä mehuista. Ei vain ollut aikaa, ei jaksamista juuri mihinkään. Kunnes tänä syksynä minulla oli virallinen määräys tehdä juuri sitä mitä haluan, pitää itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolta. Eräänä rauhallisena aamuna luin koneen käyttöohjeen vielä kerran uudelleen ja kokeilin simppeliä porkkana-inkiväärimehua. Niin hyvää, niin helppoa. Mehun valmistuttua purin koneen ja tungin osat astianpesukoneeseen, pelkästään yksi täytyy pestä käsin. Tämän onnistuneen uusintayrityksen jälkeen olen surautellut aamumehun harva se päivä. En tiedä olenko onnistunut mehujen avulla jopa välttämään sairastumisen pahimpien flunssien ja oksutautien aikoina. Aina kun kurkku on aristellut, olen kiskonut kaksin käsin inkivääriä ja kurkumaa mehujen ja lämpimien juomien muodossa ja seuraavana päivänä kurkkukipu on ollut muisto vain. Vatsani pahoittaa mielensä milloin mistäkin mutta mehuista sekin on yllätys kyllä pitänyt. Mikäli haluaa että hedelmien, marjojen ja kasvisten hyvät aineet imeytyvät, onkin syytä tarkkailla vatsaa sillä ärstynyt suolisto ei luonnollisesti pysty imeyttämään aineita. Esimerkiksi kaali on terveellistä mutta sen syöminen on hyödytöntä jos tuloksena on aina ripuli, kipuja tai pahat ilmavaivat. 

Mehu on ihana aamun aloitus, miksei siis lopetuskin. Mehukoneeseen voi tunkea oikeastaan mitä vain mutta omasta mielestä parhaat mehut ovat kuitenkin sellaisia, joiden raaka-aineet sopivat hyvin yhteen. En halua ryystää edes ”terveysjuomia” vain siksi että ne ovat terveellisiä, maun pitää myös miellyttää. Toki alkuun lähes mikä tahansa vegemehu voi maistua pahalta (tai hevi-hyllyn tuotteet muutenkin, jos ei ole tottunut) mutta makuaistiaan pystyy kehittämään ja se kehittyy itsestäänkin sen mukaan mitä syö ja juo. Monesti tuntuu että smoothiet ja mehut ovat leimautuneet jotenkin kalliiksi eko- ja egojutuiksi – ihan suotta! Koneita molempien tekoon saa nykyään jo halvalla ja monet ainekset ovat halpoja vuoden ympäri (porkkana, punajuuri, omena…) ja toiset sitten sesonkiaikaan (sitrushedelmät, kotimaiset marjat yms.). Mehut ja smoothiet ovat älyttömän kätevä tapa lisätä päivittäistä hedelmien, marjojen ja vihannesten saantia joka useimmilla jää liian pieneksi. Lisäksi ainakin itsellä mehustuksesta tuli nopeasti tapa, jota ei hyvän olon takia tee mieli lopettaa. Laitan mehuihin milloin mitäkin, mutta yleensä ne ovat jotakuinkin tällaisia: 

– omena, lehtiselleri, kurkku

– porkkana, punajuuri, inkivääri

– appelsiini, viinirypäle, kesäkurpitsa

– porkkana, tyrni, vehnänoras

– omena, inkivääri, kurkuma

– greippi, mandariini, minttu, kurkku

Soittolista

Regina – Soita mulle -levy