On hyviä viikkoja ja huonoja. Sitten on niitä mitäänsanomattomia ajantappoviikkoja. Tämä on ollut juuri sellainen. Ehkä se johtuu vain ensi viikon muutosta? Odotan sitä niin malttamattomana, etten millään tahdo keskittyä tähän hetkeen ja elää tätä viikkoa. Yleinen energiataso on myös ollut sellainen, ettei mikään jaksa kiinnostaa. Kropassa on jotain häikkää ja koko ajan väsyttää. Pakkaaminen, siivoaminen, liikunta ja ruoan laittaminen voisivat olla ”ihan kivoja” aktiviteetteja arjessa, mutta olen jo niin pitkällä siirtymismodessani, että olen vain väkipakolla saanut itseni aamulla ulos talsimaan salille duunailemaan jotakin. Ja se on todellakin ollut vain jotakin. Alkudraivi on hyvä, mutta en millään ole jaksanut pitää fokusta hommassa treenisetin läpi. Reilun puolen tunnin päästä mielenkiinto alkaakin lopahtaa. Ja kun mielenkiinto lopahtaa, tekniikka hajoaa. Ja kun tekniikka hajoaa, aikaa kuluu räpeltämiseen. Ja tämä räpeltäminen turhauttaa. Se myös venyttää salikäyntien kestoa, sillä alunperin suunniteltu 45 minuutin rinta-hauis-yläselkä -treeni vaihtuu lähes kahden tunnin nuljuiluun laitteissa ja pukkarissa. Toisaalta haluan ottaa saleilun myös sillä asenteella, ettei aina voi kulkea ja teen juuri niin kuin keho pyytää. Ehkä se vaan tällä viikolla pyysi lusmuilua. Toivottavasti ensi viikolla on jo eri meininkin ja pääsen nauttimaan kunnon draivilla viimeisestä viikosta Kotkan LadyLinella. Sali on nimittäin ollut ihana ja henkilökunta enemmän kuin symppis (näin ei välttämättä isommissa paikoissa aina ole) ja tulenkin todella kaipaamaan omaa pientä kakkosperhettäni. Ehkäpä leivon perjantaiksi koko sakille vaikka porkkanaraakakakun? Hmmm…

Kuluneen viikon highlight oli kuitenkin torstai, vaikkei aamuneljän herätys saanutkaan tätä yleensä ärsyttävän aamuvirkkua neitiä kiljumaan riemusta. Sillä työhaastattelu, miehen koulutuspäivä Helsingissä, uuteen asuinalueeseen tutustuminen ja asioilla juokseminen toivat kaivattua vaihtelua normaaliin arkirytmitykseen. Päivän aikana kävin myös lounassalaatilla Factoryssa, sillä paikkaa oli hehkutettu useilla eri nettipalstoilla. Henkilökohtaisesti koin salaattiannokseni olleen kuitenkin lievä pettymys. Tajusin myös annoksen syötyäni, että olisin saanut yli euron halvemmalla buffet-lounaan, jossa tarjolla oli mm. pinaatti-kikherne-kasvispihvejä, hernekeittoa, lasagnea, paistettuja perunoita yms. ja jälkkäriksi lettuja kermavaahdon sekä hillon kera. Puolisokeana kun olin tietenkin vain kävellyt salaattitiskille ja tilannut lohi-kana-punajuuri-paprika -annokseni ja istunut lähimpään pöytään sympaattisen rouvan viereen. Paikka oli myös niin täynnä, etten varmaan olisi edes mahtunut buffetlinjastojonoon saatikka saanut lautaselleni mitään ilman kyynärpäätekniikan käyttöä. En nyt kuitenkaan täysin lyttää paikkaa, mutta salaatin makuun, paikan ahtauteen ja lievästi ankeaan palveluun korreloituna 10,50 € oli mielestäni liian suuri hinta maksettavaksi yhdestä lounaasta.

Lounaan jälkeen kipitin metron kautta Herttoniemeen hoitamaan asioita ja miehen koulutuksen päätyttyä tarkoituksena oli suunnata välittömästi takaisin kotiin. Takaraivossa kaihersi kuitenkin muistikuva Satu Silvon Silvoplee kasvisravintolasta ja kun mahanpohjasta alkoi kuulua pientä orastavaa murinaa, suuntasimme noukkimaan minulle matkaevästä kyseisestä raflasta. Ja kyllä, ei tarvinnut katua! Olin kuin lapsi karkkikaupassa, joka ei osaa päättää mitä herkkua koriinsa ahtaa. Voi sitä herkkuruokien määrää ja valikoimaa! En edes muista, mitä kaikkea oli tarjolla, mutta omiin kippoihin ladoin ainakin päärynä-aurajuusto -salaattia, avokadomoussea, punajuurimureketta, kaalilaatikkoa, perunasalaattia, quinoaa, maustettua tempeh-paistosta, kermaista sieni-kasvishöystöä, jamaikalaista kasviscouscous-vuokaa, mansikkamoussea, taateli-tuorepuuroa sekä raakaporkkanakakkua. Ja nämä kaikki oli tuhottu ennen kuin pääsimme kehä kolmosen rajojen yli. Eikä minulla ollut edes niin valtava nälkä. Kertoo siis varmaan jotain ruoan mausta ja laadusta? Täysin ihastuneena katsoinkin jo valmiiksi, mitä ruokalistalla on tarjolla ensi viikolla. Saatan nimittäin suunnata muutopäivänä, poikien pizzanhakureissun varjolla, Silvopleehen ravitsemaan niin keho kuin mieltänikin.  

♥ Helinä