Onpa ollut jo mukavan keväisiä ilmoja ja aurinko lämmittää valtavasti! Asfaltit on tullut esiin suurimmalta osin ja valoisuus on lisääntynyt paljon. Nyt tosin tulee lunta vaakatasossa ja tuulee niin, että callunat lähtee kohta irti parvekelaatikoista.

Kolmen päivän työputki takana. Moni olisi varmaan onnellinen näin lyhyestä työviikosta mutta mulle se oli todella rankka. Tänään mentiin särkylääkkeen voimalla kun joka paikkaan särkee, etenkin jalkoihin. Tuntuu oudolta ettei jalat ole vieläkään tottuneet rasitukseen reilu kuukauden jälkeen. Vapaapäivät menee lepäillen. Ensi viikolla menen tarkistuttamaan ferritiinin ja kilpirauhaset. Se saattaa olla turhaa mutta kuuluu tähän sairauden kuvaan, että yritän kovasti löytää selitystä tälle väsymiselle ja kolotukselle. Pelkkä diagnoosi ”uupumus” ei riitä. Hullua eikö…?

Tällä viikolla alkoi taas etäopetus kouluissa ja olen saanut toimia opettajana. Lähinnä yläasteen matikan opena. Funktiot ei ole ihan mun juttu ja kyllä taas muutama harmaa hius tuli lisää niitä tavatessa. Tytär puhui jo ”meidän tehtävistä”. En tiedä missä vaiheessa olin ilmoittautunut takaisin peruskouluun.😂 Toisaalta tykkään viettää paljon aikaa lapseni kanssa ja välimme ovat todella lämpimät. Itku tuli taas eilen kun hän lähti isänsä luo reilu viikoksi. Lähtöpäivä on aina se pahin. Tottuukohan tähän ikinä?

Päähänpistona tällä viikolla hommasin mehulingon! Kuulun ehkä vähän siihen porukkaan joka ostelee kodinkoneita hetken mielijohteesta ja loppujen lopuksi ne löytyy pölyttymästä kaapin perältä. Totesin heti ensimmäisen mehun teon jälkeen että putsaaminen on ärsyttävää. Mehu tulee nopeasti mutta miljoonan osan huuhtominen ei olekkaan ihan niin nopeaa. Paketissa oli vielä maininta helposta putsattavuudesta, ehkä mä olen vaan laiska. Mutta vielä on masiina käytössä ja porkkanat ja sellerit otetaan nyt nestemäisenä aamupuuron kera.

Sain tällä viikolla aikaiseksi myös laitettua hieman kyselyitä opinnoista. Verkossa on alkamassa jossain vaiheessa kevättä positiivisen psykologian kurssi, kurssin pitäjä lupasi ilmoittaa kun tarkempi ajankohta selviää. Lisäksi Hyria tarjoaa kokemusasiantuntijakoulutusta syksyllä, tämä kiinnostaisi valtavan paljon. Uuteen hyppääminen pelottaa mutta olen pikku hiljaa sitä mieltä ettei kroppani/pääni kestä tämän hetkistä todella fyysistä työtä eikä vaihtelevia vuoroja ja epäsäännöllisyyttä. Herkkänä pidän tasaisesta rytmistä ja ahdistuneisuus pysyy paremmin hallinnassa.

Kun olet matkalla, on toki hyvä olla tietoinen matkan päämäärästä tai ainakin siitä, mihin suuntaan olet pyrkimässä. Älä kuitenkaan unohda, että matkasi ainoa todellinen osa on askel, jota olet ottamassa tällä hetkellä. Ei mikään muu. Ei milloinkaan. 
-Eckhart Tolle • Läsnäolon voima-

Tiistai. Kuudes vapaapäivä putkeen. Lihaksia ja niveliä kolottaa. Puoli tuntia venyttelyä ja pikainen aamulenkki koirien kanssa tuulessa ja tuiskussa. Onko kolotus työn aiheuttamasta rasituksesta vai vapaapäivien laiskuudesta vai jostain muusta? Uupumus on jättänyt jälkensä. Muutaman vuoden tekemättömyys on laittanut kropan rapakuntoon ja painoa on kertynyt vyötärölle muutama kilo. En omista vaakaa enkä aio sellaista hankkia. Housut on hyvä mitta.
Olisi hyvä kohottaa kuntoa, järkikin sanoo että liikunnalla peruskunto paranee ja silloin jaksaa paremmin. Pelko uudelleen uupumisesta on läsnä koko ajan ja hokee ”älä tee mitään rasittavaa ettet uuvu uudestaan.” Aikamoinen ajatusten loukku. On vaikea tunnistaa mikä on oikea suunta.

Kunnon kohottaminen tulisi aloittaa pikku hiljaa ja siinäpä se ongelma onkin. Olisin menossa heti kuntosalille repimään lihakset riekaleiksi tai hiihtämään veren maku suussa, hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä niin että päässä sumenee. Turhauttaa ajatus pienistä kävelylenkeistä, kävelen jo töissä vähintään 10km päivässä. Uimahallit on kiinni. Frisbeegolfia ei talvella voi harrastaa. Kyseiseen lajiin jäin koukkuun viime vuonna.  Siinä tulee huomaamatta käveltyä useampi kilometri vaihtelevassa maastossa, odotan kevättä! Viime vuonna tuli käytyä usealla eri paikkakunnalla tsekkaamassa radat.

On myös välillä vaikea uskoa että olen terve. Vaikka minua on paljon tutkittu tajuttomuuden takia ja käyn verikokeissa kerran vuodessa omakustanteisesti (puhti.fi), niin silti kun väsymys jäytää ja lihaksia kolottaa niin mieleen nousee ettei kaikki olekkaan kunnossa. Tai ehkä kaikki olisi helpommin ymmärrettävää jos kaikelle löytyisi selvä sairaus/syy.

Uupumus on edelleen jotenkin hävettävää ja heikkouden merkki. Yritän itse olla mahdollisimman avoin tilanteestani ja saada ihmiset ymmärtämään sen johtuvan liiasta kaikesta. Liikaa töitä, kotitöitä, yrittämistä, auttamista, miellyttämistä… kaikkea! Olen voinut antaa tukea muille. Se on tärkeää itselleni.

Kotitöistä puheen ollen, tiskit ja pyykit odottaa. Keitän kahvit ja istun hetkeksi nojatuoliin odottaen tiskiveden viilentymistä. Käännän ajatukset pykälän positiivisemmiksi enkä vajoa kurjien ajatusten syövereihin. Ehkä saan inspiraatio maalaamiseen tai saan ylipuhuttua tyttäreni pelaamaan tennistä!

Antaa ajatusten tulla ja mennä vapaasti. Tärkeää on tämä hetki!

Mukavaa viikkoa!