Asennetta!
Asioihin ja tekemiseen voi asennoitua niin monella eri tavalla. Siihen harvoin kiinnittää huomiota miten itse suhtautuu kaikkeen, varsinkaan jos asenne on ”perusnegatiivinen”. Kouluaikoina liikuin kovien tyyppien jengissä jossa oli tietysti asiaankuuluvaa olla kaikesta nenä nyrpällä ja tuoda kovaäänisesti esille miten p***** kaikki oli, varsinkin koulu! Vedettiin röökiä ja sidukkaa eikä välitetty vanhempien ja opettajien ohjeista! Luulen negatiivisuuden olevan jossain määrin ihannoitu asenne kun uskaltaa tuoda oman näkemyksensä esille isoin elkein. Se antaa ehkä ihmisestä vahvan kuvan vaikka itselläni se toimi lähinnä herkkyyden piilotteluna. Ihana on kirosana ja paskaa sen olla pitää!

Ajattelutapaansa ja asennoitumistaan voi muokata vielä aikuisenakin! Uupumuksen kokeminen, ahdistus ja terapia on tähänkin ollut itselläni herättelijänä. On ollut aikaa tutustua itseensä uudelleen ja muuttaa toimintatapojaan ja ajattelua itseensä ja muihin, asioihin ja tekemiseen. Uupumuksen alkuaikoina lääkäri suositteli lukemaan Rhonda Byrnen kirjan ”Salaisuus”. Tästä on myös tehty dokumentti/elokuva. Luin kirjan ja sen sanoma lyhyessään on se, että ihminen vetää puoleensa sitä mitä ajattelee. Tämä oli varmaankin ensimmäisiä kertoja kun todella aloin pohtimaan omaa ajattelutapaani. Olin hyvinkin negatiivinen ja näin vain asioiden huonot puolet. Sen sijaan että aina miettii mikä ei onnistu, voikin miettiä mikä ehkä onnistuisi! Vaatii paljon töitä mutta se on sen arvoista.

Huomasin viime viikolla miten mua laittoi nyppimään äitini negatiivisuus oikein toden teolla. Illan viimeinen viesti oli kuva säätiedotteesta, jossa luvattiin kovaa myrskyä ja sen jälkeen kovia pakkasia, saatesanoina ”Hyi helvetti”! Pari päivää tämän jälkeen kuva lämpömittarista saatesanoin ”Hyi saatana”! Hän ei edes poistu kotoaan eli miksi se sää oli hänelle niin iso ongelma. Hän on ollut aina ”perusnegatiivinen” ja on osaltaan vaikuttanut myös omaan asenteeseeni. Valitetaan sitten yhdessä… Nyt en enää lähde mukaan kierteeseen vaan vastaan hänelle neutraalisti tai yritän tuoda esille asioiden hyvänkin puolen. Kovalla pakkasella voi sulattaa vaikkapa pakastimen, tuulettaa petivaatteita ja ulos lähtiessä voi pukea hyvin päälle ettei tule kylmä. Ulkona on kaunista ja valoa riittää!

Ja ei, mun elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista ja ihanaa enkä kulje hymy korvissa, mutten vajoa niin vahvasti harmaisiin päiviin kuin ennen ja pyrin näkemään asioiden hyvätkin puolet. Jos joku toinen näkee aina ensimmäisenä asioiden huonot puolet, yritän uskaltautua tuomaan esille ne positiivisetkin näkökulmat. Aina ei heti löydy mukavaa sanottavaa mutta en lähde mukaan vellomaan niitä huonojakaan. Jos asia tosiaan on niin ettei esim. jokin homma toimi, niin se ei sitten toimi. Turha sitä on pitkäksi aikaa jäädä murehtimaan, vaan ennemmin yrittää miettiä miten se homma sitten toimisi tai tulisiko se jättää hyllylle muhimaan ja odottamaan parempia aikoja.

Mun yksi lempisanoistani on nykyään ”ihanaa”! Se sopii yllättävän moneen tilanteeseen. Ihanaa kun soitit… Ihana nähdä… Ihana kuulla… Ihanasti tehty… Ihanaa että onnistuit… Ihana ohjelma/biisi… Ihanan näköistä… Ihana laji… etc.
Sitä voi käyttää melkein kaikessa, kannattaa kokeilla! Ei se käyttämällä kulu, ennemmin tuplaantuu.

Ihanaa viikkoa kaikille! Positiivisia ajatuksia ja asennetta kehiin! 

Minun kohdallani hyvin usein näin, yksi hyvä päivä ja sen jälkeen muutama tai jopa usea huonompi päivä. Mutta ne hyvät päivät antavat voimaa odottaa seuraavaa hyvää päivää… Hyvinä päivinä tarkoitan päiviä jolloin olen pirteä ja ahdistus ei kurista joka hetki, innostun asioista ja jaksan tavata ihmisiä tai urheilla.

Sunnuntaina oli hyvä päivä! Lähdin hetken mielijohteesta ystävän kanssa kahvittelemaan EspressoHouseen ja siellähän hurahti pari tuntia. Tuli muutenkin suhailtua sinne sun tänne päivän aikana. Arvasin kyllä, että tästä saattaa seurata huono päivä mutta ei haittaa! Ja niinhän siitä seurasi… Eilen lähdin työkaverin kanssa lumikenkäilemään vaikka kuristi niin vietävästi. Huomasin kesken tarpomisen ettei ahdistanut lainkaan! Se oli niin ihanaa puuhaa! No tänään sitten ollaankin taas sohvan pohjalla ja kuristaa, mutta näin tämä vain menee. Kyllä se hyvä päivä taas tulee!

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö laukesi uupumisen myötä. Aluksi luulin sen johtuvan rankoista kokemuksista ja väsymyksestä mutta myöhemmin huomasin sen olevan läsnä lähes tulkoon koko ajan tiedostamatta kuitenkaan sen alkuperää. Yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön sairastuu väestöstä noin 5% ja periytyvyys on 30%. Äitini sairastui ahdistuneisuuteen reilu 30-vuotiaana ja myöhemmin vakavaan masennukseen. Olenko näin ollen saanut jo alttiuden geeneistä? Traumaattiset kokemukset vain saivat sen heräämään henkiin.

Olen kuitenkin päättänyt että taistelen tätä paskaa vastaan viimeiseen asti.

Hyväksi kokemani keinot:

• jooga ja hengitys
• liikunta oman jaksamisen mukaan
• lukeminen
• maalaaminen
• musiikin kuuntelu
• ystävien tapaaminen jaksamisen mukaan
• haaveilu

Silloin kun on oikein huono päivä ja päässä vain pyörii, Yin jooga on rauhoittanut mieltä ja kehoa. YouTubesta löytyy paljon ihania videoita joogailuun. Sieltä löytyy myös hakusanalla ”relaxing music” rentouttavaa taustamusiikkia jos ei osaa olla täysin hiljaisuudessa. Minulla ainakin nämä ”veden lorina-pimpeli pampeli” musiikit auttoivat paljon pahimpina hetkinä kun lauletut biisit tuntuivat liian raskailta ja häiritseviltä.

Maalaaminen on tullut uutena harrastuksena. En ole koskaan tykännyt kuvaamataidosta enkä osaa piirtää. En koe olevani kovinkaan luova mutta jostain sain valtavan inspiraation maalaamiseen. Hain tarvikkeet ja maalit Suomalaisesta Kirjakaupasta ja vessa toimii ateljeena. Joka päivä syntyy yksi tai kaksi maalausta ja niihin uppoutuu niin täysin ettei ahdistus paina. Aluksi huomasin olevani todella kriittinen ja harmitti kun lopputulos ei ollut sitä mitä olin ajatellut. Nyt olen pikku hiljaa opetellut olemaan armollinen itselleni tässäkin asiassa. Tää on sitä ”aivot narikkaan” puuhaa!

Kaikki teot jotka auttaa sua voimaan paremmin, tee niitä! <3