Nyt on ollut pitkä tauko kirjoittamisesta! Johtuen varmaankin siitä ettei juurikaan mitään erikoista tapahtunut muutamaan kuukauteen. Näin jälkikäteen kuitenkin ajateltuna, tapahtui aika paljonkin!

Opin elämään masennukseni kanssa ja ymmärsin ettei elämän tarvitse ollakkaan aina niin positiivista. Välillä voi ja saa tuntua kurjalta ja antaa tunteiden tulla sellaisina kuin ne ovat. Ymmärsin, että masennukseni johtuu paljolti ammatillisen itsetunnon puutteesta. Koen menettäneeni itsestäni niin paljon kun en ole enää työkuntoinen. Tämän sisäistäminen auttoi jo minua eteenpäin.

Pääsin myös vihdoinkin yli avioerosta vaikka luulin päässeeni siitä yli jo aikoja sitten. Tajusin kuitenkin syksyn myötä olevani edelleenkin jotenkin kahleissa. Muutos tapahtui kun entinen puolisoni löysi uuden kumppanin itselleen. Ensin tuntui pahalta mutta hetken päästä tunsin vapautuneeni elämään vihdoin omaa elämääni. Joku taakka poistui harteiltani ja sain luvan alkaa rakentaa omaa elämääni. Olemme paremmissa väleissä tällä hetkellä kuin moneen vuoteen yhdessä ollessamme.

Isoja muutoksia mahtui myös loppuvuoteen ja tähän alkaneeseen uuteen vuoteen.
Sairauspäivärahapäivät tulivat täyteen joulukuun lopussa ja päädyin hakemaan työeläkeyhtiöltä ammatillista kuntoutusta. Minun onnekseni sain myönteisen päätöksen ja aloitin työkokeilun tällä viikolla omassa työpaikassani. Teen tällä hetkellä kolme päivää viikossa ja määrää nostetaan kuukauden välein. Jos tuntuu etten tähän pysty, olen yhteydessä eläkeyhtiöön ja mietitään jatkoa. Töihin paluu on ollut kivaa ja kamalaa. Ihana nähdä työkavereita ja saada vähän jotain aktiviteettiä päiviin mutta on myös ollut raskasta. Osasin etukäteen jo asennoitua siihen että alussa varmasti väsyttää ja joka paikkaa kolottaa. Olen ihan positiivisella fiiliksellä kuitenkin!

Mitähän kaikkea muuta on tapahtunut… Psykoterapia päättyi joulukuussa, tyttäreni kanssa olemme hurahtaneet lautapeleihin,  joulun vietin rakkaan isäni kanssa, olemme toistaiseksi säästyneet koronalta ja olin vapaaehtoisena  ulkoiluttamassa vanhuksia. Lisäksi minulle sattui tapaturma viikko ennen joulua ja olen hyvin onnekas ettei käynyt vakavammin. Minulla tuntuu olevan monta elämää, onneksi!

Ihanan mahtavia talvipäiviä ja kevättä kohti!