Stressi. Kehoa rajusti koetteleva tila.
Tila, josta ei tunnu pääsevän irti millään tai ehkä hetkeksi mutta se palaa aina uudelleen.

Vanhempi koirani on ollut kipeänä viimeiset 1,5 viikkoa ja en tiedä selviääkö se. Olen itkenyt jo etukäteen menetystä ja hetkittäin olen hyvinkin toiveikas. Lääkärissä on käyty kaksi kertaa ja lääkityksiä on vaihdeltu. Ensi viikolla kokeillaan hierontaa jos kaikki vaivat johtuisikin lihaksista eikä hermohäiriöstä, joka on tämän hetkinen diagnoosi.

Olen kuoleman väsynyt! Lihaksia särkee ja huimaa. En kestä stressiä ollenkaan. Olen järkeillyt tämän niin, että kun lisämunuainen ei tuota tarpeeksi kortisolia niin ylimääräinen stressi kuluttaa sen vähänkin jolloin energiaa ei vain enää ole mihinkään. Hyvä kun silmiä jaksaa pitää auki. Lisäksi verikokeista selvisi matala ACTH-arvo eli aivolisäkkeen tuottama adrenokortikotropiini hormoni joka säätelee kortisolia. Kun aivolisäke ei tuota tarpeeksi kyseistä hormonia, ei lisämunuainen tuota kortisolia. Eli eipä ole ihme jos tässä ei kohta enää tolpillaan pysy. Huomenna soitan erikoislääkärille ja toivon saavani ajan mahdollisimman pian.

Haaveilen siitä, että saisin jonain päivänä nousta aamulla pirteänä ja jaksaisin harrastaa liikuntaa. Kadulla katselen ohimeneviä vanhuksia ja kyynel nousee silmäkulmaan. Mitä he ovatkaan kokeneet elämässään ja kuinka he ovat selvinneet vastoinkäymisistä? Haluan elää yhtä vanhaksi ja kertoa kuinka selvisin rankasta uupumuksesta. Isäni sanoi ettei ole jäänyt asioita murehtimaan, tapahtunut on tapahtunut eikä niille mitään voi. Näinhän se on mutta mun pää vaan valitettavan usein ylianalysoi kaikkea ja ihan koko ajan. Missä on OFF nappi josta voisi vääntää virrat pois?

Muutama päivä sitten päällikkö pyysi minut huoneeseensa. Ensimmäinen ajatus oli ettei onnetonta työpanostani enää kaivata (teen vain 18h/vko). Hän kyseli kuinka jakselen ja totesin olevani järjettömän väsynyt ja stressaantunut ja toivovani saavan pian lääkityksen kuntoon. Kerroin koirani sairastelusta, olinhan joutunut olemaan yhden päivän pois töistä eläinlääkärikäynnin takia. ”No nyt saat lisää stressiä” hän totesi. Olin varma, että se oli sitten siinä. Hän lisäsi sen olevan positiivista stressiä. Minun toivotaan ottavan vastuun kollegani kesälomaviikon ajaksi yhdestä osastosta. Olen todella otettu tästä mutta samalla myös jännittynyt jos en ole työkuntoinen kyseisenä ajankohtana. On kuitenkin todella mukava, että näinkin ”epävarmalle” työntekijälle annetaan mahdollisuus.

Ihanaa alkavaa viikkoa! Asioilla on tapana järjestyä vaikka se ei aina tunnu siltä.