Loma-ahdistus

Tänään se vihdoin alkoi: kesäloma! Ensimmäinen ajatus oli tietenkin: ”Jee, aamuisin saa nukkua niin myöhään kuin haluaa!” Seuraavakin ajatus oli iloinen. Viime viikot töissä ovat olleet yllättävän raskaita. Työmäärä on ollut kohtuullinen, mutta työkavereiden kanssa on ollut hankaluuksia. Joku saattaisi kokea olevansa työpaikkakiusattu. Tai oikeastaan siltä minustakin tuntuu.

Mutta palataan siihen lomaan! Kolmas ajatus olikin sitten jo ahdistava. Kolme pitkää viikkoa yksin kotona. Muut ovat kateellisia. Siis ei mitään suunniteltua kolmeen viikkoon! Ei yhtään pakkoa tai velvollisuutta! Lupa olla ja mennä juuri niinkuin huvittaa ja sinne minne nenä näyttää. 

Siitä päästään asiaan. Kun ei huvita. Ja nenäkin näyttää vain kattoon. Voinko kolme viikkoa vain maata vuoteessa ja katsella kattoa?! Vaikka ulkona olisi kuinka kesä, onko sinne pakko mennä?! Ja jos olenkin kolme viikkoa vuoteen pohjalla niin jaksanko nousta sieltä kolmen viikon kuluttua…? Ahdistus on todellinen. Toisaalta jokin osa minua yrittää sanoa, että lähde ulos päivittäin. Toinen osa minua sanoo, että lomalla saa vain olla, ilman tekemisen pakkoa. Pieni osa pelkää, etten selviä lomasta. Pieni osa myös itkee sitä yksinäisyyttä, jonka huomaa erityisesti juuri lomalla. Sen yksinäisyyden kun huomaa olleensa päiväkausia yksin ilman että kukaan on soittanut tai viestittänyt. Ja sen yksinäisyyden joka ei poistu, vaikka joku soittaisikin…

En väitä olevani surullinen tai onneton, en kovin masentunutkaan. Silti yksinäisyyden kokemus lyö yli juuri lomalla. Työ on suuri osa arjen sisältöä. Viikko kuluu suurin piirtein sujuvasti normaaleissa askareissa työn ja harrastusten välillä. Pakolliset ihmiskontaktit tulee hoidettua ja jokin osa ihmisenkaipuuta tulee täytettyä. Lomalla nämäkin pakolliset mutta myös tarpeelliset kontaktit puuttuvat. En osaa selittää kuinka voi samaan aikaan haluta vapautta mutta myös vastuuta. Ehkä vastuu tekee minusta tarpeellisen ja tärkeän. Vapaus ei sido minua mihinkään eikä kehenkään. Täysin vapaana en ole kukaan.

Lomalla olen siis täysin tarpeeton, hyödytön, turha. En kuulu mihinkään joukkoon. Kukaan ei luultavasti kerro loman aikana että olen hyvä ja tärkeä tai tarpeellinen. Koska lomalla en ole. Ajatus kolmen viikon tarpeettomuudesta ahdistaa… Ajatus kolmen viikon tekemättömyydestä ahdistaa. Pelottaa. Tiedän että loma tekee hyvää, mutta samalla se todellakin pelottaa. Outoa pelätä sitä mitä niin kovin odottaa!!!

Täytyy siis ottaa suunnitelmaksi lähteä joka päivä ulos. Jonnekin vain ja vaikka vain hetkeksi.. Ja yrittää itse jaksaa pitää yhteyttä muihin… Olen loman tarpeessa, ja ansainnut lomani!