No niin. Loman ratoksi ajattelin palata keväiseen mahdottomaan tehtävääni. Edelleen se tuntui mahdottomalta. Psykoterapeutin etsiminen nimittäin. Silti otin itseäni niskasta kiinni ja sukelsin mahdottomalta tuntuvaan suohon. Jotakin helpottavia tekijöitä minulla. Jotakin joka rajaa osan terapeuteista pois. Silti se onkin juuri se hankaluus. Terapeutin pitää olla sitä, tätä ja tuota. Yhdellä ihmisellä pitää olla kaikki vaadittavat kriteerit kasassa ja vielä aikaa  ottaa uusia asiakkaitakin.

Okei, aloitin tietenkin seulomalla mukaan vain oman kaupunkini terapeutit. Se oli siis pakollinen seula. Seuraavaksi poistin miehet, sorry vaan kaikille miehille. Terapeutin sukupuoli on aina ollut minulle tärkeää. En vain näe itseäni kertomassa elämäntarinaani miehelle. Terapeuttini pitäisi myös olla suomenkielinen. Ei siis suomea opiskellut vaan äidinkieli suomi. Tästäkään en tingi, ainakaan paljoa….. Sitten tulikin se kunnon viidakko: terapiasuuntaus! Helppo homma! Lähdin seikkailemaan kognitiivisten, analyyttisten, psykodynaamisten ja ratkaisukeskeisten terapeuttinen sekaan. Sitten vielä taide-, hahmo- ym  terapioita. Terapeutin koulutus voi olla melkein mikä tahansa sairaanhoitajasta pappiin. Ja psykoterapeuttikoulutus ET, YET tai VET. Niinpä. 

Aiemmin samaa hommaa yrittäessäni reippailin ja laitoin viestiä neljälle terapeutille. Yksi pyysi yhteydenottoa tekstiviestillä. Hän olikin sitten ainoa, joka edes vastasi. Muut eivät koskaan vastanneet sähköposteihinsa. Tekstiviestiterapeutti vastasi ettei voikaan ottaa uusia asiakkaita, vaikka netissä niin lukikin. Myös muilla luki, että ottavat uusia asiakkaita. Ilmeisesti eivät kuitenkaan ota, koska eivät vastaa. Mietin kauanko olisi mennyt siihen viestiin etteivät juuri nyt voi aloittaa uutta terapiasuhdetta. Selvästi aivan liian kauan…. 

Eli olen jälleen aloituspisteessä. En enää muista keiden kaikkien sivuja olen tutkinut. Oikeastaan olen edelleen kyllästynyt puuhaan, mutta psykiatrini painostaa terapiaan. Ei minulla varsinaisesti ole mitään terapian aloittamista vastaan. Paitsi tuo mahdottomalta tuntuva terapeuttiviidakko. Aloittaisin terapian vaikka heti, jos joku sopiva terapeutti juuri nyt ilmaantuisi. Mietin koko ajan mistä omista vaatimuksistani voisin luopua. Oikeastaan en mistään. Jos aion maksaa itseni kipeäksi, tai tässä tapauksessa lienee terveemmäksi, niin terapeutti olkoon rahan arvoinen. 

Noh, tällä tekniikalla asia ei etene. Jaksan hetken etsiä kunnes ärsyty noudee niin korkealle, etten halua enää ketään. Mur. Murmur. No, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan! Siistä jatkan etsintöjä! Ehkä joskus kerron kuinka etsintä päättyi!