Aloittamisen sietämätön helppous

Olen superhyvä aloittamaan. Olen ylpeä siitä, kuinka nopeasti saan aloitettua asiat. ”Vau, sää se oot naseva! Sää et turhia jahkaile!” äitini on sanonut.

 

Olen elämäni aikana aloittanut tosi monta asiaa. Olen aloittanut mm.:

– telinevoimistelun

– ruotsinkielisten kirjojen lukemisen

– 5 eri perhettä Sims 4 -pelissä

– tämän blogin

– oman kirjan kirjoittamisen

– laulutunneilla käymisen

jne.

 

Ongelmani ei suinkaan ole aloittaminen. Monesti sanotaan, että aloittaminen on kaikista vaikein vaihe jonkin työn tekemisessä. Kun alkukankeuden ohi pääsee, sujuu tekeminen kuin vettä vaan! Minun ongelmani koskeekin jatkamista, tarkemmin sanottuna sitä, että alkua ei seuraa jatko. Alkua seuraa loppu.

 

Antakaas kun selitän.

 

Aloitin telinevoimistelun 5-vuotiaana. Lopetin sen ollessani edelleen 5-vuotias.

Hain kirjastosta kasan ruotsinkielisiä kirjoja jatkaakseni kielen omatoimista opiskelua valmistuttuani lukiosta. Palautin kirjat eräpäivään mennessä ja lopetin ruotsin opiskelun.

Aloitin kirjoittaa tätä blogia. Voi hitto, kuinka innoissani olinkaan! Pääsisin kirjoittamaan aina, kun siltä tuntuu. Huomasin vasta äskettäin, että käytännössä olin lopettanut blogini.

 

Miksi asioiden jatkaminen on niin vaikeaa? Miksi alussa teen itselleni suunnitelman ja luon odotukset, joita en pystykään täyttämään? Vai olenko kenties vain liian ankara itselleni – onko nyky-yhteiskunta (tai minä itse) muovannut minusta suorittajan, jonka täytyy tehdä jokainen asia täydellisesti, alkuperäisen suunnitelman mukaan ja keskeytyksettä?

Miksei kiva harrastus saisi kestää vain juuri sen aikaa, kun se on vielä kivaa? Haittaako, jos talon rakentamisen jälkeen tekeekin uuden perheen Simssiin vain sen takia, että eka perhe kyllästyttää? Tarvitseeko laulutunneilla käydä 10 kertaa, vai voinko käydä vain kerran ja todeta, että se riitti?

Ehkäpä joskus on aivan hyväksyttävää vain aloittaa ja lopettaa. Aina ei tarvitse jatkaa.

 

Lopuksi asioita, jotka olen aloittanut ja jatkanut, mutten vielä lopettanut:

– pianon soittaminen

– poikaystäväni kanssa yhdessä asuminen

– robottien pelkääminen

hyvinvointi mieli syvallista ajattelin-tanaan
Kommentit (2)
  1. No mutta hei, palautit kirjat ENNEN eräpäivää. Paremmin kuin mihin ikinä itse pystyn. Sitten makselen sakkoja lainattuani kymmenen kirjaa aiheesta josta olin innostunut kaksi päivää. 😀

    1. 😀 no tuo on kyllä jo aika hyvin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *