Kuten otsikosta voi päätellä, samaistun toisinaan Maija Vilkkumaan Kuuraiset Puut-kappaleen sanoituksiin. Kyseinen kipale on muuten pahimpia korvamadoksi tarttuvia lurituksia, joita tiedän. Laulussa todetaan: Jos mikään ketään koskettaa yleensä musta se on roskaa häissä muut jakelee nenäliinojaan, mutta mä en itke koskaan Olin aikanaan se lapsi ja teini, joka itki ilosta, raivosta, surusta ja liikutuksesta. Aivan liikaa […]

Kun ei ole vielä palannut työhommiin, elo on toisaalta melko lailla aikatauluvapaata – mikä tarkoittaa toisaalta myös sitä, että olen täysin itsenäisesti vastuussa kirjallisten tehtävieni valmistumisesta aikataulussaan. Olenkin laatinut kullekin hommalle omat deadlinensa, joiden puitteissa pidän välillä lähes yksinomaan kotitöihin, liikuntaan ja perhe-elämään liittyviä päiviä ja toisinaan kirjoitan aamusta yön pikkutunneille. Osaan olla hyvinkin tehokas, […]

Miltä näyttää lapsi, joka on ollut viikonloppuna uimahallilla polskimassa, yökyläillyt isovanhemmilla, leikkinyt junilla ja kasannut epärealistisen korkeita duplotorneja toisensa jälkeen… Saunonut toisilla isovanhemmilla, pistellyt poskeensa hernekeittoa, hapankorppuja ja pannaria hillolla, juoksennellut pihalla, herkutellut blineillä isotädin luona ja katsonut Tuomas Veturia yöpuvussa sängyssä.  Kiipeillyt sylistä toiseen, höpöttänyt omia juttujaan loppumattomasti, leikkinyt piilosta vanhempiensa kanssa, imuroinut vauhdikkaasti […]

Kirjoitin kerran itsestäni lyhyttä, englanninkielistä kuvausta, johon koetin tiivistää olennaisimman. Päädyin kuvailemaan itseäni rimpsulla, joka päättyi sanoihin ”and occasionally a hopeless romantic with a dirty mind” tai jotain muuta vastaavaa. Pidän tosin monia yleisesti romanttisiksi miellettyjä asioita hieman korneina ja imelinä. Lässytys, ylenpalttinen lahjominen ja onnelliset höttöloput ilman dramatiikkaa – plääh. Viehätyn ennemminkin intohimoisista, vaikeuksien […]

Kun luin Kristaliinan Sensuroitua lastenkirjallisuutta-postauksen, muistin että minunhan oli pitänyt jo pidempään jakaa kanssanne tämä hieno kuva ja siihen liittyvä pieni ajatus… Kuutti sai Myyrä-palapelikirjan joululahjaksi. Ja mieluinen lahja se on ollutkin. Kirjaa on luettu ja kasattu ahkerasti. Kaikki palatkin ovat pysyneet tallessa – ihme ja kumma. Ensimmäisen kerran kirjaa selatessani meinasin kuitenkin purskauttaa kolani […]

Piipahdimme Kuutin ja eräiden viehättävien neitien seurassa Kiasmassa – sekä taidenäyttelyissä että kahvilan puolella. Lapset otettiin jälleen kivasti huomioon, oppaat koettivat ohjeistaa hienovaraisesti meitä vanhempia karttelemaan kolmoskerroksen mustavalkoisia pillukuvia ja suuntaamaan esimerkiksi Kiasma-monsterin lastenreitille ja yläkerran Elementit näyttelyyn… Tosin ihmiskehoihin varsin luontevasti suhtautuvat 3- ja 4-vuotiaat seurueemme lapsijäsenet olisivat tuskin pahastuneet erinäisten kehoja tutkiskelevien kuvien […]

Halensin etusivun mekkokampanjan ihanat naurunrypyt, luonnollisen näköiset polvet, ja photoshoppaamattomat käsivarret saivat hymyn kohoamaan kasvoilleni ja mielen täyttymään ilolla. Tätä voi tuskin toivoa, korostaa ja tehdä liikaa. Ai mitä? No tuoda monimuotoisuutta: eri kokoisia, muotoisia, värisiä, monen ikäisiä ja ikänsä näköisiä sekä omalla tavallaan kauniita kehoja lehtikuviin, mainoksiin sekä verkkokauppoihin virheettömiksi ja muovisen näköisiksi siloiteltujen […]

Uusi peli, uusi soittolista ja uusi niittitakki. Raskaampaa musiikkia, emompaa virtuaaliseuraa ja mustempia vaatteita. Niistä on tämä alkuviikko tehty. Viikonloppua ja koko kulunutta viikkoa puolestaan leimasi raskaan sarjan miesflunssa, joka näkyi tavalla jos toisellakin perhe-elämässä. Ihme ja kumma säästyimme Kuutin kanssa kummatkin kyseiseltä pöpöltä, mutta vietimme ehkä hieman tavallista enemmän aikaa kylässä ja puuhaamassa omiamme […]

  Illallispöydässä kuultua: – Missä Papan ja Fammun uimahalli on?– Ei niillä ole omaa uimahallia– Mitä? …Käykö ne siellä, missä on kaikki muutkin ihmiset? On se raskasta, tuo kansan pariin laskeutuminen nimittäin. Samainen lapsi on keksinyt myös, että Pappa omistaa risteilyaluksen (ei omista) sekä hotellin (ei valitettavasti sitäkään). Välillä mietityttää, millaisena pohattana esimerkiksi päiväkodin työntekijät mahtavat […]

Istuin tänään matalassa erkkerissä vanhassa puutuolissa ja siemailin veriappelsiinimehua matalajalkaisesta lasista. Ympärillä oli nykyisiä ystäviä ja kavereita, pitkälti liian harvoin nähtyjä, mutta silti tärkeitä – sekä entisestä elämästä, lähes kymmenen vuoden takaa tuttuja ihmisiä, joiden kuulumisia, opiskelu- ja työjuttuja, parisuhteiden käänteitä, hääkuumeita ja suunnitelmia kuuntelin nauttien välillä hiljaisuudessa ikkunasta porottavasta auringosta. Söin juustokakkua ja salaattia. […]