Iltaisin ollaan maailmassa kii

Viime yönä M huusi ja vanhemmat vuorottelivat nukkumisen ja valvomisen kanssa.
Kun taas toissayönä nukuttiin kahdeksan tuntia putkeen.
Näissä öissä ei ole mitään kaavaa, suuntaa tai järkeä,
vaikka nukkumaan mentäisiin minuutilleen samalla tavalla
ja nukuttamista edeltävät rutiinit olisivat ihan samat.

kuva1.jpg

Jos oltaisiin Amerikassa, tuolle lapselle olisi varmaan jo kirjotettu unilääkkeitä.
Onneksi ei olla.

Olen useaan otteeseen sanonut, että jos joku mielii tulla meille näyttämään,
miten tuon lapsen saa pysymään koko yön unessa, nukahtaminen ei ole niinkään ongelmallista,
niin olkaa oikein hyvät. Mutta muutama viikko on sitten minimiaika.

kuva.jpg

Mutta se siitä valittamisesta. Vaihteeksi jotain mukavaa:
Yhtenä iltana L pyysi minut kuiskaten katsomaan, millaiseen asentoon M oli itsensä vääntänyt isolla sängyllä. Aikuisten viettäessä aikuisten laatuaikaa huuruisten rillien seurassa olohuoneessa,
ei vauvankaan tarvinnut olla yksin; Olihan hänellä uskollinen ystävänsä nukkumiskaverina.
Koira nukkui ilmeisesti koiranunta, sillä valojen sytyttäminen kuvan ottamista varten 
sai tämän mulkoilemaan häiritsijöitä synkästi.

Ehkä tämä tästä joskus.

On muuten tosi vaikeaa pitää pokkaa, kun vauva saa lähes joka ilta nauruhepulin silloin kun pitäisi mennä nukkumaan. Ja jos itse lähtee mukaan naureskeluun, vauvalla lähtee väsymysmopo herkästi ihan käsistä.

 

 

 

 

Mutta kun pimessä makuuhuoneessa kaikuu kikatus, se vaan on älyttömän tarttuvaa!

 

 

suhteet rakkaus terveys ajattelin-tanaan
Kommentit (11)
  1.  

    Ruusu: Minultakin aina kysytään, että miten ihmeessä jaksan nousta joka ainoa aamu 6-7 aikoihin, kun heidän kultapylly nukkuu ainakin kymmeneen. Olen kysäissyt kevyeen keskustelusävyy, että onko tässä jotain helvetin vaihtoehtojakin? 😀 

     

    Yhtään ei kiristä pinnaa. Ja melkein kaikki vitutuksenaiheesi voin allekirjoittaa.  Tosin lisäyksenä se, että olen onneksi niitä aikuisia, jotka tarvitsevat vähemmän unta. Enemmän silti kuin nyt, kiitos.  

    Vierailija: Meilläkin kunnon päiväunet korreloi hyvien yöunien kanssa eikä toisinpäin. Mysteeristä. Yhtenäinen pidempi pätkä on tosiaan sata kertaa parempi kuin pidemmät ja katkonaiset unet. Jaksamista sinnekin!    

    Nennuska: Sanoin juuri pari iltaa sitten miehelle, että katsotaan vielä yksi jakso tv-sarjaa, kun en halua mennä nukkumaan ” ’cause I’ll end up waking in agony ”. Jep näinhän siinä sitten kävi. 
    Meillä vauva ei kyllä yleensä koskaan herää virkeinä puuhaamaan vaan vihaisena ja väsyneenä, itkee silmät kiinni ja pelästyneenä. Sääliksi käy toista. Tuo naureskelu on varmasti ihan sympaattista aluksi mutta useamman kuukauden päästä ei paljoa naurata. 

    Ei ne teini-ikäiset onneksi yleensä tule jokeltelullaan herättämään vanhempiaan. 

    Kristaliina:   ”Mulla on silloin kaks vaihtoehtoa: joko valvon siinä vieressä ja annan senkin valvoa, tai otan sen rinnalle 10 minuutiksi, jonka jälkeen koko porukka nukkuu… Arvatkaa vaan, kumpi on mukavampi valita klo 04 aamuyöllä…”   Vahvan omakohtaisen kokemuksen perusteella sanoisin että tissittely. Jos sama meno jatkuu, meillä on sitten blogibrunssilla vissiin teemana Zombie Apocalypse-tyylinen habitus. 😀    

    Yleisesti Nyt voi lohduttautua sillä, että ei välttämättä enää koskaan ikinä uudestaan. Kohta tämä unirumba alkaa painaa vaakakupissa vielä enemmän kuin se ***** synnytys.  

  2. Jehei!Tulihan se tämänkin yön yöähellys viimein..Jo reilu tunti sitten,eikä auta rauhoittelut.Sen kun kääntyilee ja ähisee vain.Välillä kuuluu ”Heheheheh”. Se niistä omista unista sitten taas.Ei taida saada vielä aikoihin unta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *