Lukijatapaaminen ja Nosh-kotikutsut

Kiljuva Pikkunälkä blogin takana häärivän Demin kanssa järjestämämme Nosh-kutsut ja lukijatapaaminen sujuivat mielestäni aika mainosti. Oli tosin hieman hassua nähdä samaan aikaan ensisijaisesti siviilielämän kautta tuntemiani ihmisiä, blogimaailman kautta tutuksi tulleita tyyppejä sekä sellaisia lukijoita, joita en ollut vielä koskaan ennen tavannut.
Hassua, mutta mukavaa – pidempäänkin olisi voinut jutustella. Aikapula taitaa olla melko yleinen ongelma vähänkin isomman porukan kutsuilla, varsinkin jos mukana on lapsia ja puhumattakaan siitä, jos koettaa sivussa emännöidä; Jos kiipeilypuuhun kapuavat lapset tai avunhuutoja päästelevä kissa eivät keskeytä juttutuokiota, täytyy välissä vähintään hypätä viemään uusi rulla paperia vessaan tai leikkaamaan lisää patonkia.
Jotenkin haluaisin ehtiä istumaan jokaisen vieraan kanssa alas, kyselemään mitä kuuluu – vieraammilta tyypeiltä myös hieman, keitä he ovat ja jutustella vähän kaikesta. Mutta hieman pintaraapaisuksihan tapaaminen helposti tällaisessa ajassa jää.


Vaate-esittely sopi lukijatapaamisen ohjelmanumeroksi hyvin. Nosh-esittelijämme Eeva esitteli malliston jouhevasti heti alkuun ja sen jälkeen kukin vieras sai hypistellä ja sovitella vaatteita omaan tahtiinsa ja oman kiinnostuksensa mukaisesti. Kysellä sai eikä tilaamisen kanssa pidetty kiirettä, mikä oli mielestäni todella kiva tapa hoitaa esittely osana tilaisuutta!
Olen pitänyt elämäni aikana kynttiläkutsuja, lelukutsut ja nyt myös lastenvaatekutsut. Ja täytyy sanoa että kutsut ovat kyllä erinomainen tekosyy, nimittäin sekä hyvien tyyppien kutsumiselle kylään että shoppailemiselle. Kutsuille on helppo tulla silloinkin, jos ei tunne kutsuilta kauhean monia vieraita, sillä vaatteista (tai mitä kutsuilla ikinä onkin tarjolla), saa jutun juurta ja yhteisen nimittäjän paikallaololle.
Voin väittää näin, koska kävin hiljattain lastenvaatekutsuilla, joilla en tuntenut muita kuin kutsujen emännän sekä tiesin yhden vieraista sitä kautta että olin äänestänyt häntä vaaleissa. Otin kylläkin äitini mukaan, mutta se ei haitannut, sillä kutsujen konseptiin tuntuisi kuuluvan se, että suurempi vierasjoukko tarkoittaa hauskempia kemuja.



Mies oli tehnyt kutsuihin salaattia, kahta suolaista piirakkaa sekä kaksi erilaista juustokakkua. Tarjottavat hupenivat mukavasti ja Kuuttikin sai aamusta asti kaipaavasti tuijottelemaansa banaanijuustokakkua.
Jossain vaiheessa vieraat alkoivat hajaantua kuka minnekin: kauppaan, kyläilemään tai jatkamaan päivän askareita. Viimeisinä jäimme vielä hetkeksi touhuamaan Ellan kanssa ja miehen palatessa kotiin evakkomatkaltaan pääsinkin nukuttamaan yhden lapsen sijaan kahta pientä poikaa. Kuutti sai nimittäin yökyläkaverikseen Kainin.


Kivaa oli, täytyy järjestää jotain lukijatapahtumaa toistekin. Onko toiveita siitä, millainen tapahtuma voisi olla ja missä se kannattaisi pitää?
Kuutin syöttötuoli alkaa olla käyttäjänsä kokoon ja tarpeisiin nähden epäkäytännöllinen: Lapsi kykenee kiipeämään tuoliin, muttei pääse sieltä kunnolla alas, sillä tuoli on sen verran kiikkerä ja korkea, että se saattaa kaatua. Juoniorituoli voisikin olla lähiaikoina tarpeellinen hankinta ja olen ryhtynyt pohtimaan, millainen tuoli olisi hyvä.
Juniorituolien tarjonta on mielestäni kaiken kaikkiaan melko vaatimaton. Koetin kartoittaa juniorituolivalikomaa eri nettikauppojen kautta ja tuoleja tuntui olevan tarjolla lähinnä muutaman kympin hintaluokassa tai sitten reippaasti yli sadan euron hintaan. Eikä valmistajiakaan ollut monia.
Tällä hetkellä emme tarvitsisi kuin tuolin rungon, joten Steps-tuolin hinta ei olisi kovin korkea siihen nähden, että lapsi voisi käyttää tuolia useita vuosia. Ja jos joskus tarvitsisimme vielä sitteriä ja vauva- tai syöttötuoliosia, ne voisi aina hankkia jälkikäteen.
Osaatteko vinkata hyviä juniorituoleja?