Perjantaiaamuinen jumitus, ruotsin suullinen esitelmä, lapsi joka aloitti kiljumisen viideltä ja puoli seitsemään puolivaloilla torkuttu loppuaamu. Kaapista vain äkkiä jotain päälle, lämmittämään, suojaamaan, lohduttamaan ja tsemppaamaan alkavaan päivään.

Pukiessani itseäni valmiiksi kohtaamaan päivän (ja elämän) haasteet sekä mahdollisuudet, tajusin luottovaatteissani olevan yllättävän paljon samaa kuin ystävissäni.

Niihin ei tunnu kyllästyvän sitten millään, toisin kuin joihinkin ensisilmäyksellä jännittäviltä vaikuttaineisiin tuttavuuksiin, jotka jäävät kaapin pohjalle tai joiden kanssa keskustellaan juhlissa, muttei kuitenkaan koskaan päästä oikein lähituntumaan.

On luonteva vain olla, missään kohdassa ei kiristä, kurista tai joudu pohtimaan, näyttääkö hyvältä. Ja voi olla oma itsensä niin, että oma persoona näkyy reippaasti ulospäin.

Ne ovat kauniita ja persoonallisia, osa särmikkyytensä tai viimeistellyn ulkomuotonsa ja erikoisuutensa vuoksi, osa lempeytensä, pehmeän luonteensa ja syleilevän olemuksensa vuoksi.

Eivätkä ne jätä monipuolisuudessaan pulaan vaan niiden kanssa voi lähteä niin cocktailkutsuille kuin mökillekin, kunhan mausteet ja asustus ovat oikeat.

Tällaisen mukasyvällisen ystävänpäivän ajatelman myötä toivotan kaikille blogia seuraaville ystävilleni hyvää ystävänpäivää!

Muistakaahan tunnustaa tänään (ja muutenkin) rakkautenne luottoystävillenne
ja -puolisoillenne sekä kääriytyä onnellisina luottovaatteisiinne. (Harmillista kyllä, luottovaatteet voi rakastaa puhki, onnellista sentään, että ystäviä ja rakkaitaan harvoin tulee kehuttua tai hellittyä rikki.)

P.S. Sisustuskirja-arvontaan tästä!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ