Varoitus: Älä lue, jos hampaiden hoitoon liittyvät asiat ällöttävät!

Olin tänään hammaslääkäripäivystyksessä. Ai miksi? (Siis sen lisäksi, että olen viimeksi käynyt hammastarkastuksessa joskus viime vuosikymmenen puolivälissä.) Perjantai-iltana toiseen yläviisaudenhampaaseeni, joka oli ollut tuloillaan jo pidempään, iski tiukka särky. Lauantai-iltaan mennessä toinen puoli kasvoistani oli turvoksissa, ientä ja nielua särki ja poski oli kosketusarka.

Koska Keravalla ei pääse hammaslääkäriin edes päivistyasioissa viikonloppuisin, päätin aloittaa omatoimisesti tulehduskipulääkekuurin, joka laskikin turvotuksen ja teki elämästä siedettävämpää ja mahdollisti syömisen sekä suun avaamisen edes puoliksi. Maanantaiaamun kunniaksi olinkin jonossa heti ilmoittautumisen alettua kello kahdeksan. Tuttujen kokemuksista viisastuneena ihan fyysisesti paikan päällä enkä puhelinlinjoilla kiroillen.

Viisaudenhammas, tuo vihulainen, josta näkyi ikenen yläpuolelle vain muutama hassu palanen ja jota oli lähes mahdoton pestä syrjäisessä sopukassaan, oli alkanut muhia oikein toden teolla. Hammaslääkäri tökki suuta tovin ja totesi että parasta on kiskoa koko roska irti. Ja niin tehtiin. Ensin rapsuteltiin hammasta esiin, heiluteltiin reippaanpuoleisesti pihdeillä ja lopuksi kaivettiin posken sisään kasvanut hampaankulma irti. Hampaan mukana sain pieneen pussiin myös palan suun ihoa. Että hyvää ruokahalua sitten vaan.

Tänään ei siis mennä crossaamaan, saunaan tai juoda kuumia juomia. Nähtäväksi jää, millaisissa säryissä lähden huomenna hääpäivän viettoon…

Kuvituskuvissa edustavat tänään irti napattu viisaudenhammas sekä joskus lukioaikana irrotettu alaleuan vastaava yksilö. Hampaista huomannee, kumpi niistä oli ehtinyt muhimaan huonokuntoisena ikenessään?