Kömpelön äidin perintö
Lapseni hyppää rahilta nojatuoliin ja takaisin rahille. Hän kiipeää pöydälle ja kiipeilypuuhun. Pienten jalkojen vauhti kiihtyy kiihtymistään epätasaisessa alamäessä. Parkkipaikan asfaltilla on hyvä harjoitella vauhdin ottamista ja pieniä pomppuja.
Tekisi mieli varoittaa ja rajoittaa. Sanoa, että älä kiipeä sinne, putoat vielä tai et viitsisi pomppia, kun kohta sattuu. Ajattelen itseäni hyppimässä suhteessa saman pituisia matkoja tai ottamaan taitoihin nähden yhtä kovan vauhdin… Eikä iällä ole loppupeleissä väliä, lapsena olisin epäonnistunut niissä apinatempuissa, joita lapseni tekee leikiten ja aikuisena en edes haluaisi yrittää.
Pidän silti suuni enimmäkseen kiinni, vaikka välillä tekee ihan fyysisesti heikkoa katsoa lapsen riekkumista. Koetan tolkuttaa itselleni, että lapseni ei ole yhtä kömpelö kuin minä. Haluan antaa hänelle mahdollisuuden yrittää ja useimmiten hän, ilokseni ja ihmetyksekseni, onnistuukin.
Mies on ihan eri maata, pieni, sitkeä, notkea ja lihaksikas. Joskus nurkasta kuuluu ähinää ja siellähän mies punnertaa, pää alaspäin, käsien varassa, ovea vasten, Hän kiipeää käsivoimilla palotikkailta hurjan matkan kylmän vintin luukulle, heittää voltin tai kiihdyttää pallon kanssa ohitseni nopeammin kuin juoksen ilman palloa. Siitä huolimatta, että olen pelannut erilaisia pallopelejä reilut kymmenen vuotta elämästäni.
Ja voi että välillä tunnenkin itseni kömpelöksi. Surkuhupaisia esimerkkejä riittää. Olen tehnyt vaikkapa kuperkeikan viimeksi kolmannella luokalla. Silloin vauhtia oli liikaa, koska opettaja huusi ja hoputti meitä tekemään kuperkeikkoja jonossa ja sarjassa. Sain paineen alla itseni jotenkin solmuun niin että niskaan, selkään ja jalkoihin sattui kerralla kovaa ja vähän kerrallaan viikkokausia sen jälkeen. En ole koskaan tehnyt myöskään yhtään kärrynpyörää, seissyt käsilläni tai kiivennyt köyttä pitkin kattoon. Enkä osaa hyppiä hyppynarua, vaikka yrittäisin.
Olen jäykkä ja jähmeä, ainut hyvin liikkuva osa kehossani ovat nivelet ja ne liikkuvatkin sitten liikaa. Minusta voisi tulla hyvä painija, mutta tanssijaksi minusta ei olisi. Pärjään kohtuullisen hyvin kestävyyslajeissa ja raakaa voimaa vaativissa jutuissa, mutta nopeus ja räjähtävyys eivät kuvaa kehoani millään muotoa, joskin henkiseltä puolelta niitä löytyy.
Mietin, millaisen esimerkin annan lapselleni säännöllisen liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden osalta, kaikkine heikkouksineni. Kuljenko arkisia, paikasta toiseen siirtymisen vuoksi tehtäviä, matkoja kävellen ja pyörällä, kävelenkö portaita ja käynkö useamman kerran viikossa hikiliikkumassa? Ja näkeekö lapsi minun tekevän sellaisiakin liikunta-aktiviteetteja, jotka eivät ole vain suorituksia vaan tuovat myös aitoa iloa?
Esimerkin näyttäminen on yksi syy sille, miksi olen koettanut ylläpitää aktiivisia liikuntatottumuksia jo nyt, lapsen ollessa vielä pieni. Kiireen ja hankalien hetkienkin keskellä tulee yleensä pidettyä kiinni rutiineista ja siksi myös liikunnan harrastamisesta täytyy tehdä vahva rutiini. Kiitän kyllä onneani myös siitä, että lapsella on paljon esimerkkejä luontevasta ja helposta suhteesta liikuntaan ympärillään. Varsinkin molemmat isoisät ja kaikki kummit liikkuvat, kukin omalla tavallaan ja uskoisin heidän voivan ja jopa haluavan viedä lasta liikkumaan, kokeilemaan erilaisia lajeja ja pitämään hauskaa liikunnan parissa.
Katselen silti kateellisina niitä äitejä, jotka pysyvät pystyssä luistimet jalassa eivätkä huoju kaukalon ja ylpeytensä viimeisestä reunasta kiinni pitäen täpötäyden yleisöluisteluvuoron alusta loppuun. Niitä joilta ei pääse itku kotimatkalla ja jotka eivät kaadu yrittäessään sohia suksien siteitä kiinni sauvoilla, tasamaalla seisoessaan. Tankotanssijoita, trapetsitaiteilijoita, saakelin ilma-akrobaatteja.
Ottaa päähän ja sylettää. Haluaisin että lapsi voisi sanoa: ”Katso mitä äiti osaa”. Ettei hänen tarvitsisi mumista puoliääneen, ettei äiti oikein ole liikunnallista tyyppiä vaan ennemminkin… niin mitä? Keskinkertainen tuhertelija, amatöörileipoja, kelvollinen siivooja eikä kummoinenkaan roolimalli.
Podetteko te koskaan äitiyskriisejä urheiluun, liikunnalliseen elämäntapaan tai esimerkin voimalla kasvattamiseen liittyen?
