Hei lukija, kuka sinä olet?
A. Sinivaara teki omalla tontillaan sen minkä olin aikonut tehdä jo tovin ja minkä moni muu bloggaaja on tehnyt aiemmin. Hänen innoittamanaan sain viimein kirjoiteltua postauksen julkaisuvalmiuteen. Luonnoskansiossani oli nimittäin nököttänyt jo pitkään postaus työotsikolla ”Lukijat saavat kertoa itsestään”.
Ja se olisikin tämän postauksen idea. Bloggaaminen ei olisi ollenkaan niin mukavaa ilman (vaki)lukijoita ja siksi haluaisin tietää jotain henkilöistä nimimerkkien takana. Olisinkin iloinen, jos jaksaisitte jättää kommentin ja kertoa vaikka muutamalla sanalla tai pidemmällä tarinalla, keitä olette.
Saatte kertoa juuri sen verran kuin haluatte ja niitä asioita, joita haluatte kommentissa paljastaa. Jos teillä on oma blogi, linkittäkää se ihmeessä kommentin mukaan niin että muutkin kommentoijat voivat halutessaan käydä kurkistamassa, millaista blogia pidätte!
Sen lisäksi että minä opin tuntemaan teistä osaa hiukan ja toisia enemmän kuin aiemmin, on minusta hauskaa lueskella myös seuraamieni blogien vastaavista postauksista, millaisia muut (vaki)kommentoijat ovat. Toivottavasti teistäkin.
Minua kiinnostaisi myös kuulla, miten olette löytäneet blogiin ja millaisia juttuja tykkäätte lukea. Risuja ja ruusuja tänne päin vaan, kiitos.
Sanat ovat vapaat ja toivottavasti niitä riittää!
P.S. Muistakaa osallistua arvontaan!
VOIT SEURATA BLOGIANI BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Syntymäpäiväjuhlien jälkeisen sunnuntain vietimme saattajina partiotaitokisoissa Porvoossa. Mies kiersi kisat isompien poikien mukana ja minä saatoin ryhmäni pienimpiä omana porukkanaan.
Kisoihin piti lähteä heti aikaisin aamulla, haimme vain pojan yökylästä kyytiin ja ajelimme reilun tunnin matkan Porvooseen. Jaoimme tavarat ja kiersimme muutaman kilometrin kisalenkin lasten kanssa. Itse reitti ei siis ollut pitkä, mutta kahdeksan rastitehtävää rasteille jonotuksineen pidensivät kisaan kulunutta aikaa.
Tehtävissä nikkaroitiin puusta ja nahasta kisapassi, tunnistettiin partiolaisia ja juhlakulttuureita eri puolilta maailmaa, testattiin ensiapu- ja kierrätystaitoja, tehtiin alkeellinen vedenpuhdistusjärjestelmä ja valmistettiin mangolassia.
Muitakin tehtäviä löytyi ja oma osansa oli toki myös kisakäytänteiden ja termien opettelussa. Oman ja ryhmän toiminnanohjauksen sekä yhteistyön harjoittelemisella oli myös tärkeä rooli.
Kuutti keikkui mukanani Tulassa ja sai syödä, juoda ja jaloitella useimmilla rastipaikoilla. Repussa otettiin kahdet pienet torkut ja kurkisteltiin kiinnostuneena muita kisoissa liikkuvia ihmisiä sekä kisareitin varrella näkyviä pieniä eläimiä.
Kisaaminen oli mukavaa, mutta palattuani kotiin oli sellainen olo, ettei kulunut viikonloppu ollut tarjonnut paljoakaan lepoa. Kokemuksia, hauskoja hetkiä ja yhteistä aikaa ystävien kanssa kylläkin: Perjantai-iltapäivänä aloitetut ja kahteen yöllä kestäneet tarjoilujen valmistussessiot sekä sunnuntaina pikkutunneilla, syntympäiväjuhlien jälkeen, kasatut kisavarusteet kerryttivät komeasti univelkapottia.