Skansen-revanssi kera jälkikasvun
Olemme käyneet Skansenissa kerran aiemmin, muutamia vuosia sitten ensimmäisellä kahden keskeisellä hotellimatkallamme Tukholmaan. (Tuolloin yövyimme muuten Story-hotellissa, josta juttu kuvineen löytyy vanhasta blogista). Kiersimme samalla reissulla monia Tukholman suosittuja nähtävyyksiä kuten Wasa-laivan ja Skansenin, joille halusimme varata riittävästi aikaa.
Nyt ajattelimme uudistaa Skansen-kokemuksemme piipahtamalla siellä kesän alennusmyynneissä kiertelyn ja lastenvaateostosten lomassa. Koko Skansenia emme aio edes yrittää kiertää taaperon kanssa. Tuskin voin silti vastustaa kiusausta tehdä pientä ylimääräistä lenkkiä ja käydä kurkistamassa hylkeitä.
Pääkohteemme on nimittäin äidin toivepysäkin eli hyljealtaan sijaan Lill-Skansen, jossa on nähtävillä erilaisia piennisäkkäitä ja matelijoita – sekä luonnonvaraisia että lemmikeiksi ja kotieläimiksi kehitettyjä lajeja.
Nähtävillä on muun muassa akvaariokaloja, kissoja, kaneja, minipossuja, hiiriä, rottia, käärmeitä ja sammakoita. Eläimiä pääsee tutkailemaan ja osaa jopa koskemaan lähietäisyydeltä. Lill-Skansenissa järjestetään myös ohjelmaa lapsille.
Sympaattisena yksityiskohtana Lill-Skansenista täytyy mainita paikka, johon lapset voivat jättää tuttinsa kissoille lopettaessaan sen käytön kokonaan. Tuhannet lapset ovat jättäneet tuttinsa kissojen hoiviin ja perinne jatkuu edelleen. Toimitusta varten löytyy jopa virallienn sopimuspohja vaikkapa vauvakirjan väliin muistoksi tallettavaksi.
Hieman ennen aiempaa Skansenin reissua mies sai ostettua ensimmäisen, tavallista digipokkaria paremman kameransa eikä kuvaamiselle ollut tullakseen loppua.
Jossain vaiheessa meinasin jo tuskastua, kun jokaisen terraarion, aitauksen ja häkin kohdalle piti pysähtyä leikkimään kameran asetuksien kanssa. Taisin sanoakin jotain siitä, että eläimiä voisi katsella muutenkin kuin kameran etsimen läpi.
Uunituoreita reissukuulumisia ja -kuvia on luvassa enemmän kunhan täältä kotiudumme, mutta näin Skansen-revanssin inspiroimana saatte kurkistaa kotialbumiimme.
Tällaisia eläinpersoonia (ja monia muita otuksia) kohtasimme edellisellä reissullamme… Saa nähdä, millaisia suomukylkiä ja karvanaamoja kameralle tallentuu tällä kertaa.
Nauttikaa viikonlopusta!
Me ainakin nautimme näin varaslähdön ja maisemanvaihdoksen merkeissä.
Ajelimme autolla lyhyttä siirtymämatkaa kun takapenkillä istuva Kuutti alkoi osoittaa hermoromahduksen merkkejä. Koko ajan voimistuva kitinä, jalkojen hurja huitominen ja yritys vääntäytyä irti turvavöistä enteilivät huutokiukkukohtauksen tuloa.