Kuva ja sen kaverit: Lastenhuone
Vierashuone on muuttunut pikkuhiljaa oikeasti lastenhuoneeksi.
Nyt kun taapero nukkuu alasängyssä ja verhon takaisesta säilytystornista on kannettu aikuisten tavarat pois, on huone enää harvoin muiden kuin taaperon itsensä käytössä.
Silloin kun on tarvetta majoittaa vieraita yöksi, huone toimii toki vierashuoneena.
Ja kyllä sillä tarkemmin ajateltuna on kaksi muutakin käyttäjää: Kissat.
Lastenhuoneemme on noin seitsemän neliön ikkunaton koppi, johon on mahdutettu säilytysnurkkaus, työpiste, kaksi täysikokoista sänkyä ja lipasto.
Pienet sisäikkunat tuovat huoneeseen vähän luonnonvaloa ja huonekalujen koolla ja/tai liikuteltavuudella on pyritty vähentämään ahtauden tuntua.
Huoneen tärkein tehtävä on taata sekä lapselle että vanhemmille jonkin verran omaa rauhaa. Lastenhuone on itse asiassa kaikista asuntomme huoneista paras nukkumishuone: Lämpötila vaihtelee hyvin vähän, pysytellen jatkuvasti mukavan viileänä ja huoneessa on kohtuullisen hämärää kesälläkin.
Mitenkään valtavaa leikkitilaa huoneessa ei ole. Osittain siitäkin syystä leluja säilytetään pitkälti muualla asunnossa. Toinen syy on se, että lelujen on parempi olla siellä, missä niillä myös leikittäisiin eli muiden ihmisten keskellä.
Mutta kyllä pieni lapsi todistettavasti mahtuu pystyttämään leikkinsä myös lastenhuoneemme pienelle lattialle.
Sananen vielä säilytysasioista: Käytössä olevat vaatteet pidetään metallilipastossa.
Verhon takana olevissa koreissa ja koukuissa säilytetään pelejä, leluja, seuraavien kokojen vaatteita, lastenhuoneen liinavaatteita ja vaippoja sekä hoitolaukut.
Siinä se sitten olikin – meidän lastenhuone!
Puunväriset palikat ja mäyräkoira: Brio / FL-tapetti ja räsyrahi: Ellos /