Uusi peli, uusi soittolista ja uusi niittitakki. Raskaampaa musiikkia, emompaa virtuaaliseuraa ja mustempia vaatteita. Niistä on tämä alkuviikko tehty.

Viikonloppua ja koko kulunutta viikkoa puolestaan leimasi raskaan sarjan miesflunssa, joka näkyi tavalla jos toisellakin perhe-elämässä. Ihme ja kumma säästyimme Kuutin kanssa kummatkin kyseiseltä pöpöltä, mutta vietimme ehkä hieman tavallista enemmän aikaa kylässä ja puuhaamassa omiamme muualla kuin kotona. Leporauhaa vai sairastamisestaan kiukkuisen puolison välttelyä, päätelkää itse.

Kiitän onneani lähes päivittäin siitä, miten vähän olemme loppupeleissä sairastelleet koko lapsen kolmivuotisen taipaleen aikana – sekä lapsen että aikuisten osalta; Esimerkiksi bloggaajakollegoiden kauhukertomukset kuukausien tautikierteistä ja kerralla koko perheen kimppuun käyvistä oksennustaudeista hirvittävät – eihän niitä kukaan omalle kohdalleen halua.

Koulutöiden käydessä vähiin viime päivät ovat sisältäneet myös intensiivistä työpaikkailmoitusten läpi kahlaamista, CV:n päivittämistä sekä oman osaamisen, kykenemisen ja kokemuksen kyseenalaistamista… Koska kyllähän jokaisessa elämän nivelvaiheessa kuuluu palata hetkeksi takaisin epävarmaksi teini-ikäiseksi, kehittää itselleen edes pienimuotoinen kriisi sekä hautoa paniikinpoikasta?