Seksuaalista häirintää eli sontsalla otsaan

Tämä on nyt sitten ilmeisesti positiivisten juttujen viikonloppu.
Johtuisikohan koko perheen läpi käyneestä vatsataudista, joka on lukinnut kaksi kipeää, väsynyttä, kuumeista ja kärttyistä aikuista ja yhden taudin surkeuttaman vauvan neljän seinän sisään useammaksi päiväksi?
Pää toimii, kroppa ei. Seurauksista saatte kärsiä te, jotka jaksatte lukea nitinöitäni.

Tänä viikonloppuna ilmeisesti rönsyillään ja Rönsyillään. Perjantaina aloitin oman henkilökohtaisen moraaliristiretkeni Lähiömutsin tekstistä inspiroituneena ja sain vuodatuksen julkaisukuntoon lauantaina. 
Ja lauantai-iltana löysin Joanna Palménin palstalta jutun ”Naiset ja lapset suojaan”. Sekä itse juttu että sen kommentit nostivat pintaan ajatuksia omista kokemuksistani. Osa jutun kommenteista antoi ymmärtää, että onneksi ei meillä Suomessa. Kyllä muuten ihan täälläkin. Olkaapa hyvät:

Olin kuudennella luokalla ja rintani olivat ottaneet kasvupyrähdyksen ja saavuttaneet muutamassa kuukaudessa
D-kupin mitat. Oman luokkamme pojat ja muutenkin oman ikäiseni olivat joko liian lapsellisia, ujoja tai sivistyneitä (viimeistä kyllä epäilen) kiinnittääkseni rintoihini huomiota näkyvästi saati kommentoidakseen niitä.
Mutta ne (ihan liian) aikuiset miehet!

Olimme vanhempieni kanssa laivalla ja niin sanotussa lapsiperhekattauksessa noin nelikymppinen mies, silloin oman isäni ikäinen, alkoi alkuruokapöydän jonossa tuijottaa rintamustani täysin pidäkkeettömästi. Vaikka ruumiinrakenteeni ja pituuteni saattoi tuoda ulkonäkööni muutaman lisävuoden, näytin silti maksimissaan
15-vuotiaalta. Käänsin hetkeksi katseeni pois ja huomasin pian, ettei kyseessä ollut katseen harhaileminen tarkoituksetta jonnekin. Mies jatkoi tuijotustaan, vaikka otin häneen jossain vaiheessa tiukan katsekontaktin. En osannut sanoa mitään, mutta muistan, miten likainen olo tuosta tilanteesta jäi.

Ensimmäiset vuodet ”naisen mallisena” olivat muutenkin tuskaa. Perään huutelemista terassilta, vartalon kommentointia juna-asemalla ja ahdistavia pyyntöjä kymmeniä vuosia vanhemmilta miehiltä:
Tules tyttö vähän tänne niin kokeillaan noita tisuleita.” Huomaan ajatelleeni vanhempana, että pukeuduinko jotenkin provosoivasti ja todennut, että päinvastoin. Ja tullut vihaiseksi heti ajateltuani niin. Ei ala- tai yläasteikäistä kuulu ahdistella tai tehdä tälle seksuaalisia ehdotuksia, vaikka tämä tulisi alasti kauppaan.

Aikuisena tuijottamista ja vartalon kommentoimista on ollut vähemmän enkä usko sen johtueen vain viidestä lisäkilosta. Joko minusta on tullut pelottavamman näköinen tai kiinnitän vähemmän huomiota katseisiin. Tai sekä että. Kenties ikätovereilta saatuun huomioon kiinnittää ohimennen positiivista, ei ahdistunutta, huomiota.

Mutta sitten on niitä kiintiöurpoja, joilta puuttuu aivoista se palanen, joka ehdottaa toisen ihmisen kunnioittamiseen tähtääviä toimia tai toimimatta jättämisiä. Viimeisimpänä mieleen jääneenä tapauksena voisin kertoa viime syksyltä erään koulumatkani käänteistä. 

Hyppäsin Keravalta hitaampaan junaan, jolla pääsisin Tikkurilaan. En jaksanut odottaa nopeampaa, koska ilmat olivat jo kylmentyneet. Istuin heti ensimmäisiin penkkeihin ovien jälkeen, koska ne olivat vapaina, selkä muuhun junavaunuun päin. Samaan vaunuosastoon nousi vain yksi nainen, joka jatkoi pidemmälle osastoon. Korsossa junaan nousi noin viisissäkymmenissä käyvä mies. En kiinnittänyt häneen sen ihmeellisempää huomiota. Pikavilkaisulla totesin iän, sukupuolen ja tämän olevan lyhythiuksinen, tavanomaista ruskettuneempi ja pukeutuneen säähän nähden melko kevyesti. Luin Metro-lehteäni rauhassa, kunnes alusta asti peremmällä istunut nainen nousi äkisti ja poistui vaunusta, ottaen minut ohittaessaan
epätavallisen tarkoituksellisen ja tiiviin katsekontaktin.

Mietin, olinko sutaissut ripsiväriä otsaani ja hinasin varmuuden vuoksi jalkojani ja takamustani vielä kauemmas käytävän puoleiselta penkinreunalta. Katsahdin hieman eteenpäin ja ajattelin, että vastapäisellä miehellä oli merkittävän iso peukalo. Palasin lehden pariin ja äkkiä tajusin, ettei kyseessä ollutkaan peukalo vaan penis. Jähmetyin hetkeksi. Mies masturboi edessäni. Olin yksin jonkun perverssin kanssa junavaunuosastossa. Suutuin. Ensimmäinen ajatus oli potkia äijän sukuelimet tunnistamattomaan kuntoon. Totesin, etten ehkä pärjäisi tälle reilussa tappelussa ja poistuin vaivihtaa koko vaunusta.

Jälkikäteen olen ajatellut, mitä se toinen nainen mahtoi ajatella. Luuliko hän minulla olevan niin kova pokka tai pitkä pinna, että olisin vain istunut paikallani huomattuani miehen puuhat? Miksei hän sanonut mitään?
Olen kiittänyt onneani myös siitä, että tämä tapaus osui kohdalleni vasta aikuisiällä eikä lapsena tai epävarmuuden, itsesyytösten ja seksuaalisen kokemattomuuden leimaamassa teini-iässä.

Kaiken kaikkiaan julkisen liikenteen kuvitellaan ilmeisesti tarkoittavan sitä, että julkisissa kulkuvälineissä liikkuvat naiset ovat julkisesti käytettävissä. Takapuoltani on kourittu useampaan otteeseen, rintojani tuijotettu ja kaksi kertaa olen törmännyt miehiin, jotka hinkuttavat vastakkaisella penkillä istuessaan jalkojaan jalkojani vasten, vaikka koetan siirtyä kauemmaksi. Liian innokkaita ja peräänantamattomia kahville tai treffeille haluavia miehiä en edes laske näiden tapausten listaan.

Ahdistavin ja pelottavin vastaan tullut tilanne sattui kuitenkin keskellä kirkasta päivää, työpäivän aikana, Vuosaaressa. Olin palaamassa työnkuvaani kuuluvilta kauppa-asioilta paikallisesta ostoskeskuksesta, kun huonosti Suomea puhuva mies lähti seuraamaan minua. Hän koetti tarjoutua seurakseni jo ostoskeskuksen toisessa päässä ja kieltäydyin kohteliaasti. Miehen seuratessa minua koko ostoskeskuksen läpi kieltäydyin tämän ehdotuksista yhä tiukemmin. Hän seurasi minua ulos, läpi muutamien ihmisten kansoittaman aukion, lähes työpaikalleni asti.

Kun ilmoitin olevani menossa töihin ja että tämän tulisi lakata seuraamasta minua, hän tarttui kiinni lantiooni ja takamukseeni. Pudotin kauppakassin ja iskin miestä olan takaa mukanani kantamalla pitkällä, metallipiikkisellä kärjellä varustetulla, kahvallisella sateenvarjolla. Mies suuttui, nosti kätensä ja olin varma, että tämä aikoisi lyödä minua. Nostin käteni suojaksi ja väistin, mutta mies kääntyi kannoillaan ja pakeni paikalta. Loppupäivän tärisin säikähdyksestä ja jouduin selittämään työnantajalleni, miksi ostokset ovat lytyssä.

Että sellaista. Joko minulla on ollut huonoa tuuria tai ”liian avonainen paita” tai sitten meillä Suomessa on ihan yhtä lailla naisia lähenteleviä ääliöitä.

Oletko sinä kohdannut seksuaalista ahdistelua tai seksuaalisesti ahdistavaa, ehdottelua, kommentointia, läsnäoloa tai käyttäytymistä? 

zdpfeq.gif

Kommentit (20)
  1. Shadou: Tuollainen pitkään jatkuva työpaikalla tapahtuva ahdistelu on tavallaan vielä kuormittavampaa kuin hetkellinen yksityiselämän tilanne. Samalla tavoin ei voi reagoida, koska asiakasta ei saisi verisesti loukatakaan eikä tilannetta pääse pakoon.

    Onneksi uudessa työpaikassasi tilanteet eivät ole enää samalla tavoin toistuvia!

  2. Todella upea teksti, kiitokset siitä!

    Kun kaikkien muiden kokemuksia lukee, ei ne omat enää miltään tunnukaan. Lukion aikana kuljin paljon bussilla ja usein vanhemmat miehet istuutuivat siihen viereiselle penkille siirtyen lähemmäs sitä mukaa, kun itse siirryin kohti ikkunaa, istuen lopulta puoliksi penkilläni. Kesätöissä sain kauppaan myös vakiopulsun, Jorma n. 50v, joka tuli lähes päivittäin asioimaan kassalleni jääden siihen rupattelemaan. Ei auttanut, vaikka kehittelin itselleni miesystävän, josta selitin ummet ja lammet, uskoi silti koko kesän, että kirjoitusteni jälkeen olemme menossa ulos syömään ”eikä tälle pojalle sitten kerrota mitään”. Töissä sain olla ihan omissa vaatteissa, joten kesän takia paljon toppeja jne. mutta pian aloin kantaa hupparia mukana, jonka puin päälle kyseisen asiakkaan ilmestyessä näkyviin. Oli aina käynnin jälkeen likainen olo. Toinen vakioasiakas oli sinällään mukava, mutta tämän eräällä kerralla mukanaan tuoma kaveri sitten ahdisti pusuja pyytäessään ja ehdotellessaan, että tulisin heidän kanssaan juomaan töiden jälkeen, heilläkin siis ikää +50 ja itse alaikäinen.

    Nykyisessä työpaikassa tulee öisin juopuneita asiakkaita baarien suljettua, jotka sitten pyytelevät numeroa taikka tekevät ehdotuksia, mutta jotenkin nämä on aina helpompi ohittaa. Useimmille riittää ”olen avoliitossa” lausuma, mutta toiset sitten jäävätkin jankkaamaan. Mutta kun paikalla on aina muita työntekijöitä, sekä vartija, ja tilanteet menevät niin nopeasti ohi, on ne helpompi sivuuttaa ja jättää omaan arvoonsa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *