Pohdiskelen tässä itsekseni ikuisuuskysymystä siitä, voiko ihminen todella muuttaa tapojaan. Ihmisellä en tarkoita nyt kumppania, vanhempia, en sitä lapsuuden leikkikaveria, joka keksi valheita milloin mistäkin aikuisikään saakka, enkä myöskään koiraani, jolla on tapana hypätä vanhempien sänkyyn heti kun muut eivät huomaa. Nyt puhutaan minusta, meikäläisestä, kaksikymppisestä peruspirkosta stadissa – ja ehkä vähän meistä kaikista.
Inhoan sellaisia tapoja, jotka muokkautuvat huomaamatta itseään toistavaksi traditioksi. Huonoja tapoja, joista tulee joka kerta paha mieli tai huono olo, ja joiden tapahtumisen pikkuruinen pääkoppa älyää vasta, kun on liian myöhäistä ja epämukava tila on saavutettu. Tällaisia ovat pienemmässä mittakaavassa esimerkiksi herkkujen napostelu karkkilakon aikana, tarpeettomat heräteostokset stressaavina päivinä tai tapaamisten feidaaminen turhilla tekosyillä varustettuina silloin, kun ei pysty myöntämään haluavansa olla yksin ja levätä.
Silloin kun on rahahuolia, tuhlaan senkin rahan mitä on poissa silmistä, poissa mielestä-elämänfilosofialla. Kun pitäisi varata aika lääkärille, hoen mielessäni mañana mañanaa. Ollessani krapulassa syön koko kuukauden edestä epäterveellistä ruokaa. Jos kiinnostun, teen kaikkeni etten ihastuisi. Kun sotken, sotken oikein kunnolla, joka johtaa siihen, että siivotessani joudun siivotakin kunnolla. Ja kas kummaa, taas sitä vedetään tuttuakin tutumpaa amisrundia saman pisteen ympärillä ja poppi soi.
Tahtoisin muuttaa tapani, mutten uskalla, pysty, jaksa ja omaa tarpeeksi motivaatiota. Se saattaa olla myös alitajuinen (voi Freud, Freud, Freud) merkki siitä, että huonojen tapojeni muuttaminen on kaunis ajatus, jota en tahdo tehdä aikuisten oikeasti. Jos oikein palavasti haluaisin muuttaa oravanpyörääni, siihenhän riittäisi personal traineriksi vain sellainen kaveri kuin itsekuri.
Voi perhana, sanonko. Jos edes olisi ihana ilmainen kodinhoitaja, joka tiskaisi viikottaiset täysin itseaiheutetut tiskivuoret, mutta kun ei. Niin makaa kuin petaa (ja makaamisesta puheen ollen: terveisiä sille karvakuonolle kotipuoleen, joka tälläkin hetkellä varmaan kuorsaa jonkun toisen sängyssä).
