Kirjailijavierailutragedia

Mähän sanoin, että aina näissä kirjailijavisiiteissä menee joku pieleen.

Nyt on ollut liiankin onnistunutta: aurinko paistaa, kirjailija (ranskalainen Claudie Gallay) ei tosin puhu englantia, mutta rakastaa Suomea, on hurmaantunut jäästä ja Suomenlinnasta ja siitä, että kaikki muut kyllä puhuvat enemmän tai vähemmän epätoivoista ranskaa. 😉

Ja sitten sairastun itse. Kesken kaiken. Jopa siis kesken varsin onnistuneen kirjailijaillan ja haastattelun (jossa en sentään ollut onneksi haastattelijana). Merde!

Nyt siis makaan kotona sängyn pohjalla ja syön kaikkia mahdollisia troppeja, joilla voisin saada itseni kammettua edes illaksi mukaan (Gallay lähtee huomenna).

Annankin teille täältä sängyn pohjalta päivän kulttuurivinkin: Hesan Akateemisessa kirjakaupassa on tänään Gallayn lisäksi samalla keikalla (klo 16.30) toinenkin mahtava ulkkarikirjailija haastateltavana.

Nimittäin saksalainen Wolfram Eilenberger, joka on kirjoittanut hulvattoman romaanin ”Minun suomalainen vaimoni” (Siltala, 2011). En ole valitettavasti ehtinyt vielä kirjoittaa siitä, mutta se on pitkästä aikaa kirja, jossa nauroin ääneen. Eilenberger kertoo elämästään suomalaisen tyttöystävän kanssa Suomessa, etenkin Suomen maaseudulla ja älykkäänä filosofina onnistuu tekemään sen hauskasti ja terävästi, ja suomalaisille erittäin mairittelevasti.

Olen odottanut myös Eilenbergerin esiintymistä kovasti, joten todella elän toivossa, että saan itseni kammettua sängyn pohjalta Akateemiseen asti…

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään

Voihan luolakarhun klaani

untinen-auel.jpgTällä viikolla on näemmä pakottava tarve kiusallisiin tunnustuksiin.

Tuli fläsäreitä teinivuosilta, kun luin Hesarista, että nyt on sitten Jean M. Untinen-Auelin legendaarinen Luolakarhun klaani -sarjakin saatu päätökseen! Voi Ayla!

En muuten tiennyt, että se oli kesken. Jos maailmassa olisi rajallisesti kirjoja ja rajattomasti aikaa, lukisin varmasti tämän uutuuden teininostalgian takia ja raportoisin kokemuksen teille. Mutta nyt en ehkä pysty venymään.

Niille, jotka eivät tajua mistä on kyse, joudun toteamaan, että bygones. Tämä on kaikkien selitysten ulkopuolella liikkuva ilmiö. Mutta olen havainnut empiiristen tutkimusteni perusteella, että kyseessä on ns. sukupolvikokemus: melkein kaikki lukivat näitä luolaihmisistä kertovia mahtavia pehmopornahtavia kertomuksia vanhemmilta salaa 15-vuotiaana (kustantajan sanoin: ”Romaani ihmiskunnan aamuhämärästä”. Tai ainakin hämärästä.). Minäkin, sulassa sovussa Gogolin kanssa! Pelkään pahoin, että valtaosa tiedoistani luolaihmisistä perustuu suomalaissyntyisen (!!) Untinen-Auelin tutkivaan journalistiikkaan. Jota hän epäilemättä on tehnyt perusteellisesti.

Niin että karistetaan nyt vikatkin harhakuvat siitä, että viihde ja korkeakirjallisuus ovat jotenkin toisensa poissulkevia harrasteita.

Kyllä Luolakarhun klaani on ihan klassikko, sanokoot miehet mitä tahansa. Suosittelen lämpimästi uusille teinisukupolville.

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään