Puoli vuotta sitten vedin lenkkitossut jalkaan ja lähdin testaamaan kuinka pitkälle jaksan juosta. Ensimmäisen kilsan jälkeen polveen sattui liikaa, keuhkoihin sattui ja kylkeen pisti. Olo oli kaikinpuolin hirveä. Tästä masentuneena kävelin kotiin, piilotin lenkkitossut perimmäiseen nurkkaan ja luovutin.

Kesällä pakkasin lenkkitossut varmuuden vuoksi mukaan maalle, että jos sitä kuitenkin taas yrittäisi juosta- polvikaan ei ollut oireillut moneen kuukauteen, vaikka harrastan lajia, missä polvet(kin) ovat kovilla. Lisäpotkua ajatukseen sain maratonmimmi kirjasta, jota voin kyllä suositella ihan kaikille.

Yksi aamu sitten vedin ne lenkkitossut jalkaan. Päätin juosta kilometrin. Ensimmäistä kertaa vuosiin (no oikeasti vuosikymmeniin) juokseminen tuntui ihan kivalta. Mihinkään ei pistänyt tai sattunut. Eihän kilometri matkana ole mitään, mutta minulle se oli ensimmäinen rasti seinään.

Tästä innostuneena latasin my asics juoksuohjelman. Alkutiedoissa kyseltiin tavoitetta, ikää, sukupuolta ja sitä kuinka kauan jaksaa juosta. Näiden tietojen perusteella ohjelma ennustaa ajan, jonka pystyy saavuttamaan maratonilla. Omani näiden tietojen perusteella tällä kunnolla on 5:11:01. Harjoitusohjelman kesto on 45 viikkoa, jonka aikana juostaan 175 lenkkiä/1368 km. Aikamoista! Kerron myöhemmin lisää juoksuohjelmasta.

Nyt nauttimaan viikonlopusta, vapispäivistä ja hyvistä lenkeistä 🙂

Olen pyöritellyt pitkään ajatusta maratonin juoksemisesta, mutta koska se on aina tuntunut mahdottomalta ja oikeastaan ihan järjettömältä suoritukselta, niin asia on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Lisäksi olen kärsinyt pidemmän aikaa ongelmista oikean polven kanssa, minkä vuoksi juokseminen on jäänyt täysin nollille. Kuitenkin ajatus siitä, että en pystyisi johonkin on jäänyt kaivelemaan ja yksi päivä päätin, että juoksen vuoden päästä maratonin. En mitään puolikasta, vaan ihan kokonaisen suorilta.

Ihan ensimmäisenä googlasin, että olenko liian vanha aloittamaan juoksemisen, tämä oli lienee päätöksen teon jälkeinen paniikkireaktio, ja varmaan alitajunnassa toivoin, että yli 30-vuotias on yksinkertaisesti liian vanha. Tietenkään en ole liian vanha juoksemaan, enkä oikeastaan edes vanha. Seuraava vaihe oli sopivan juoksuohjelman löytäminen, tästä kerron myöhemmin lisää. Kolmas vaihe oli ostaa makeimmat juoksuvermeet, mitä urheilukaupasta löytyi.

Yritän pitää tekstin lyhyenä, joten jatkoa seuraa!

Tämä blogi siis kertoo askelistani maratonia kohden ja sivuaa muutakin elämää. Tervetuloa mukaan yhteiselle matkalle kohti unelmia 🙂