Kp 19/27, ei mitään ihmeellistä, ei mitään mainittavaa. Oon aivastellu tosi paljon!

Miehen hoidot eivät alakaan vielä, joten meillä on vielä muutama kuukausi armon aikaa yrittää ennen lääkityksen aloitusta. Toivo ei ole kovin korkealla, katotaan miten tän kierron kortit jaetaan. Nyt on paljon plussanneita lähinnä näissä wa- ja fb-ryhmissä, että ärsyttää ärsyttää. Miksei meille kun nyt muillekkin?

Meillä aloitellaan tänää porrasremppaa, katotaa miten erilainen aula meille sitten syntyy kun portaat ovat saaneet uudet pinnat. Eilen maalasin eteisen ovenkin, kun eteinen oli niin kovin pimeä.

Arjen pieniä iloja, niitä just nyt tarvitaan <3

Noniin, eilen taas kärsin totaalisen breakdownin jumpan venyttelyn aikana, siitä kiisin nopsasti autoon itkemään ja itkin kotiin tullessa suihkussa. Vitutus oli niin korkealla, en ees tiiä mistä se alkoi, mutta se räjähti eilen käsiin. Tää on todella raskasta ja mua ihan ärsyttää, ettei kaveritkaan ymmärrä mitä tää tunne on. Mies ottaa asian löysin rantein, en ymmärrä kuinka se siihen pystyy. Mä rehellisesti jo harkitsin soittamista mt-palveluihin ja pyytäväni keskusteluapua asian kanssa. Oikeasti. 

Luin eilen blogipostauksen, kuinka bloggaaja oli tullut vajaan vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi 7 viikkoa gelee royalen aloittamisen jälkeen. Tämä toi toivoa, mutta myös ahdistaa lisää.

Me lisättiin nyt tähän kiertoon geleen lisäksi vehnänalkioöljy josta oon lukenu paljon hyvää. 

Katotaan. Uusi tukiryhmä on fb:ssä suljettu simpukka, josta nyt tuntuu oikeasti olevan apua. 

Kaipaan vaan niin kovasti tähän jo helpostusta, mietin jo että kuinka ihanaa olisi olla reilusti onnellinen ja iloinen ilman takaraivossa painavaa tunnetta siitä kuinka sitä lasta ei oo! Ois vaan puhtaan onnellinen, kiitollinen ja iloinen, oi että! Sitä mä niin ootan, että siis oisin raskaana ja iloitsisin siitä.

Vaikkakin meidän esikoinen on vielä pieni, toisen tarve on tosi kova, tosi tosi kova! 

Arg.