Liekö syynä äidinmaidosta imetty tasapäisyyden tavoite, karaisemalla kasvattava ilmasto vai jokin aivan muu: maassamme on tapana pärjätä itse. Itsenäisyys on kansallisella tasolla toki tykinlaukausten ja iltapukujen arvoinen, mutta kannattaako yksittäisen ihmisen pyrkiä itsenäisyyteen? Pitäisikö meillä ennemminkin olla enemmän sisua avunpyyntöön ja rahkeita lähimmäisenrakkauteen? Suomalainen nainen on maailman mittakaavassa aika lähellä vastakkaisen sukupuolen oksaa tasa-arvopuussa. Täällä […]

Huomasitte kai, että palasin jokunen tovi sitten tyttökaverista sinkkuäidiksi. Ilman itkua ja draamaa, ihan miellyttävissä tunnelmissa. En kuitenkaan siksi, että nimenomaan haluaisin olla yksin tai ilman parisuhdetta. Ystävän painostuksella ja sohvalla sekä toisen siiderin kohdalla suostuinkin sitten lataamaan puhelimeeni diginatiivien deittisovellus Tinderin. No jos nyt ihan vaan mielenkiinnosta katson että miten se ylipäänsä toimii. Siis […]

Liian lähellä tapahtuu liian kauheita. Vihaa, väkivaltaa, tuskaa ja terroria. Pahuudella kylvetään pelkoa, kahden rintaman väliseen kuiluun pudotetaan viattomia vainajia. Kuoleman kuusta tuli nimensä veroinen, kolmastoista perjantai on nyt paljon enemmän kuin mustien kissojen tuomaa epäonnea.   Kun pysähtyy puoli yhdeksän uutisten eteen tai avaa aamun lehden, olisi helppoa vajota epätoivoon. Menettää uskonsa hyvyyteen, nähdä […]

Marraskuu, kuoleman kuukausi. Olen aina vähän pelännyt tätä. Kylmää, pimeää kuukautta, joka murjottaa autuaan alkusyksyn ja uutta toivoa valollaan valavan keskitalven välissä. Viimeistään nyt huomaa heijastimen tarpeen sekä mennessä että tullessa, havahtuu veivaamaan lämpöpattereiden termostaatteja kohti kolmosta ja viettää kaiken ajan villasukkiin verhoutuneena. Kun säätilalla on suora yhteys mielentilaan, tuntuu kiiltävän mustana luimiva marraskuu aina […]

Tuntuu siltä kuin puut olisivat pudottaneet viimeiset lehtensä yhdellä oksankohautuksella. Huoahtaneet, todenneet että ehkä tämä oli tässä, puhaltaneet ulos vihoviimeiset vihreät henkoset ja karistaneet kellertävissä sävyissä märkänä väreilleen peitteen rippeet päältään. Lehtipeitteet makaavat maassa, takertuvat kengänpohjiin ja liikahtavat laiskasti lätäköiden reunoilla. Sade tekee kaduista liukkaita, pilvet halaavat kaupungin värittömäksi. Kellojen viisareita koitettiin siirtää kohti valoa, […]

Hoksasin tässä yhtenä iltana suihkussa, että minulla ei ole koskaan ollut yhtä aikaa miestä, lapsia ja työtä (eikä ehkä koskaan tule olemaankaan, auts). Tiedänköhän minä siis itse asiassa mitään siitä, miten työ ja perhe yhdistetään sulavasti sopusoinnuksi ja kaikkia osapuolia tyydyttäväksi täydellisyydeksi? Kuluneen vuoden aikana kuluneet fraasit työn ja perheen yhteensovittamisesta ovat koskettaneet minuakin, ja […]

Tätä ei kai suomalainen nainen sanoa ääneen, mutta kokeilen: olen tyytyväinen itseeni. En ihan tiedä onko kyseessä viimeisen vuoden aikana kerryttämäni ja kupolia kirkastanut koulutuspääoma, elämääni tulleet arvokkaat ihmiset, kolmosella alkavat ikävuodet vai työelämän tyrskyissä uusille vesille purjehtinut itseluottamus. Ehkä kaiken sen kombinaatio. Joku on työntänyt selkärankaani injektioruiskun verran itsevarmuutta ja kohentanut ryhtiä. Älkääkä käsittäkö […]

Tänään on ollut erinomainen päivä, pitkästä aikaa kahden superäidin supersunnuntai: täydellisessä harmoniassa leikkivät neljä lasta, ruoanlaittoriman pakoilua kiinalaisen ravintolan take awayn ja nakkipaketin avulla, aurinkoiset tunnit syksyn värien sävyttämässä leikkipuistossa. Kuulumisten kertausta kahvikupin, teemukin ja pakastepullien äärellä, yhdessä vietetyt hetket aamupäivästä iltahämärään kahdessa kodissa ja vähän niiden välilläkin. Toi otti ten minun hätettä ja toisaalla […]

Kun tulee kolmenkymmenen vuoden ikään, asioita alkaa tapahtua. Keho muuttuu herkemmäksi, repsottaa ja rypistyy, ottaa palautumiseen pidemmän ajan. Kerää ylimääräiset suklaakonvehdit vyötäisille vararenkaaksi, jonka häivyttämiseen ei enää riitä pelkkä kaksikymppisen olankohautus. Kolmekymppisen ajatukset ovat aikuisempia, arvovalta uudella asteikolla, elämänkokemus jotakin josta kehtaa edes ääneen mainita. Kolmekymppisenä on saanut jo surra aivan oikeasti. Kolmekymppisenä saa myös […]

Kuopuksesta tuli kolmevuotias. Ihan kuin yhdessä yössä hänestä olisi tullut myös pari senttiä pidempi, tuuman verran tomerampi ja muutaman unssin uhmakkaampi. Puolijuoksua kipittävien jalkojen perässä keikkuva poninhäntäkin taisi venyä ainakin puoli senttiä. Kahden lapsen äitinä on joskus vaikea muistaa, että samankaltaisesta geeniperimästään huolimatta molemmat lapset ovat omia yksilöitään, eivät aivan samasta puulajista veistettyjä. Vaikka he […]