Masennuksesta (osa 1?)
Jos et tiedä mitä masennus on, voit käydä lukemassa siitä esimerkiksi wikipediasta, käypähoidon sivuilta tai vaikka tohtori.fin sivulta.
Minun kohdallani on ollut kyse aluksi nuorenmasennuksessa ja sitten vaikea-asteisesta masennuksesta. Masennukselle voi antaa 10 perusoiretta, joden perusteella katsotaan masennuksen vaikeusaste. Lievä, keskivaikea ja vaikea. Vaikea-asteiseen masennukseen vaaditaan 8-10 kohtaa ja omalla kohdallani valitettavasti 9 kohtaaa pätee hyvin todella hyvin ja se viimeinen kohta vain jollain tapaa.
Beckin masennustestin tulokset eivät ole neljän vuoden aikana hirveästi muuttuneet. Jos saa yli 30 pistettä, se viittaa vaikeaan masennukseen eli on syytä mennä välittömästi lääkärin puheille. Omat pisteeni ovat neljän vuoden aikana olleet 48-56 pistettä. Eilen tein testin taas uudelleen ja pistemääräksi tuli 54.
Mutta nyt asiaan, mistä halusin puhua. Joidenkin ihmisten ongelmasta tajuta masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien vakavuus.
Olen törmännyt erilaisissa blogeissa ja sosiaalisissa medioissa ihmisten vähättelevät masennusta. Yleisimmät kommentit, joihin olen törmännyt: ”Se on vaan masennus”, ”Siitä parantuu ku alkaa ajattelemaan onnellisia juttuja!”, ”Oma vikasi”, ”Säälittävää. Jotkut sairastavat syöpää ja sinä ryvet itsesäälissä” ja ”Nouse ylös. Se on helppoa”. Joka kerta kun törmään noihin kommentteihin minulle iskee kauhea halu paiskoa tavaroita heitä päin. Typerykset.
Masennus on yhtä vakava kuin mikä tahansa muukin sairaus. Siihen voi yhtä lailla kuolla kuin esimerkiksi syöpäänkin. En missään nimessä vähättele syöpää tai muita vakavia sairauksia, vaan yritän tuoda esille masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien vakavuuden. Monet eivät tunnu tajuavan, että masennus on oikeasti SAIRAUS. Et sinä voi päättää, että ”Nyt paranen heti äkkiä!” ja sitten olla kunnossa. Ethän sinä voi syövästäkään parantua vaan sanomalla, että nyt loppu. Masennus ei ole pelkkä tunnetila. En myöskään väitä, etteikö positiivinen ajattelu voisi auttaa hieman, mutta yritäpä masentuneena ajatella positiivisesti.
On olemassa niitäkin, jotka väittävät olevansa masentuneita ihan saan huomion takia. Se yleensä tapahtuu teini-iässä tai nuorena aikuisena. Huomionhakuisuus voi toisinaan mennä yli. Olen kokenut tämän niin mielenterveysongelmien muodossa kuin kasvainten muodossa. Valehdellaan, että jokin on huonosti, vaikka totuus on, että kaipaa vaan huomiota.
Masennuksesta parantuminen vaatii pitkän hoidon. Terapiaa, vertaistukea ja tekemistä. Se, että sinulle löytyy jotain sopivaa tekemistä on tärkeää. Mielekäs tekeminen voi saada aikaan paljon.
Onko sinun mielestäsi masennus heikkouden merkki? Onko se sinusta sairaus vai ihmisen tapa saada huomiota?
(TÄMÄ teksti pistää vihaksi ja toisaalta myös nauramaan. Se on niin typerä. Kommentit myös, voi voi.)
Ei pitäisi koskaan kirjoittaa vihaisena tai kärtyisenä. Tämä teksti on kyllä niin sekava, että onnea vaan niille jotka sai jotain selkoa tästä.
Mutta pointtini siis on, että masennus on yhtälailla sairaus kuten syöpäkin on. Erilaisia sairauksia kyllä, mutta pahimmassa tapauksessa kumpikin yhtä tappavia. Älä vähättele masentunutta. Älä hauku häntä laiskaksi ja saamattomaksi, jos hän ei jaksa nousta sängystään. Se ei ole heikkoutta.
Jätetäänpä tämä tähän ennen ku menee vielä sekavammaksi! Jos kysymyksiä herää, niin kysy!
♥: Sanna-Mari
