Tämä päivä enteili pahaa jo ihan aamusta alkaen. Muistin kerrankin viedä roskat töihin lähtiessä, mutta vastaavasti unohdin työkengät ja kännykän kotiin. Sukkasillaan mentiin sitten töissä ja vielä keittiövuorossa, mutta onneksi ei ihan kauheasti sukat päässeet kastumaan. Fiilis parani päivän mittaan ja työkavereiden kanssa oli mukava jutustella. Lasten kanssa ei kerrankin ollut mitään suurta kränää, vaan hommat hoitui ja muksut olivat suht ihmisiksi. 

Iltapäivällä kuitenkin puhelin soi ja esimies kertoo, että meistä on valitettu samoissa tiloissa työskentelevien kerhotätien toimesta. Kuulemma rikomme tavaroita ja käytämme päiväkodin kuluvia tavaroita ilman lupaa. Olin ihan, että ”WHAAAT?!” Aiheen tiimoilta pidetään nyt sitten kriisipalaveri piakkoin, jossa minä ainakin puolustan itseäni ja mainettani henkeen ja vereen. Minä en riko kenenkään tavaroita, saati varastele mitään päiväkodin piirustuspapereita. Juuri, kun olikin alkanut tuntua, että töissä huvittaa taas käydä, niin ei huvita kyllä enää.