Lapsen oikeudesta yksityisyyteen

Blogimaailmaan on pikkuhiljaa hiipinyt vakavasti otettava haastaja kiiltokuvamaisille muotiblogeille: vanhempainblogit (ei voi sanoa äitiblogit, koska isiäkin on joukossa, tosin reiluna vähemmistönä).

Vanhempainblogit tarjoavatkin erinomaisen mahdollisuuden vertaistukeen ja kokemusten jakamiseen samassa, epäilemättä hyvin mullistavassa elämäntilanteessa olevien kesken. Hyvin kirjoitettuja blogeja jaksavat lukea myös lapsiperheen arjesta mitään tietämättömät, kuten allekirjoittanut. Lilyn ihana Kristaliina on tästä hyvä esimerkki, jonka Puutalobaby taannoin täysin ansaitusti voitti Aussie Blog Awardsin Newcomer-kategorian.

Niin hauskaa kuin onkin päästä kurkistamaan omaansa verrattuna täysin erilaiseen elämään, huomaan välillä hämmentyväni siitä, kuinka paljon tiedänkään itselleni täysin vieraiden ihmisten elämästä: heidän ruokailutottumuksistaan, univaikeuksistaan ja suolentoiminnastaan. Yhdestä tiedän etunimen, toisesta ehkä etunimen ensimmäisen kirjaimen, kolmannesta en sitäkään. Lukemattomia valokuvia olen nähnyt kaikista, kuten myös heidän kodeistaan, perheistään sekä lempileluistaan.

Onhan se vähän hassua.

Mietin, onko lapsella jo syntyessään oikeus yksityisyyteen vai onko se täysin vanhemman päätettävissä? Tekeväthän vanhemmat muutenkin isoja päätöksiä jälkeläisensä puolesta: kastetaanko kirkon jäseneksi, rokotetaanko, mitä ruokaa lautaselle laitetaan, minkälaisten harrastusten pariin ohjataan. Onko blogijulkisuus samalla tavalla päätettävissä oleva asia?

Meillä ei ole vielä nuorten aikuisten sukupolvea, joka osaisi kertoa siitä miltä tuntuu, kun tuhannet ihmiset ovat nähneet sinut kuolaamassa soseita rinnuksillesi. Itse tuskin osaamme siihen vastausta antaa. Meidän sukupolvemme vauvakirjat ja perhealbumit eivät ole digiajasta kuulleetkaan. Siellä ne ovat visusti tallessa vanhempiemme olohuoneissa, lastulevyhyllyjen tiukassa syleilyssä.

Ehkäpä tämän päivän pienten blogitähtien haastatteluja saadaan lukea naistenlehdistä viimeistään parinkymmenen vuoden kuluttua. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä sanottavaa heillä on. 

Tämä ei siis ole hyökkäys eikä edes vittuilua, vaan aivan täysin vilpitön kysymys kaikille vanhempainblogien kirjoittajille: mitä aiot vastata lapsellesi, jos hän jonakin päivänä kysyy sinulta, miksi laitoit hänen elämänsä nettiin?