Jos joku käy fyysisesti käsiksi, on aivan oikeutettua puolustaa itseään ja ruumiillista koskemattomuuttaan. Mutta sanojen kanssa on toisin. Ei haukku haavaa tee on jälleen yksi vanhan kansan viisauksista. Samaa porukkaa ovat nekin, jotka neuvovat kääntämään toisen posken. Älä välitä, anna olla. Älä ainakaan missään tapauksessa näytä, että loukkaannuit. Tuommoset saavat siitä vaan lisää vettä myllyynsä.  Anteeksi […]

…ulkona vallitseviin keliolosuhteisiin. Herättäkää minut aikaisintaan huhtikuussa. Kiitos. 

Uuden vuoden alku. Mikä ihana syy laittaa elämä uusiksi.  Yksi valkaisee nenää, toinen aloittaa kuntoilun, kolmas poistaa nelijalkaiset lautaseltaan. Jos ei muuta, niin aina voi siivota. Tempaista komerot auki ja kantaa ulos kaiken ylimääräisen, kirpparille tai roskapönttöön.  Ihanan siistiä, ihanan selkeää.  Samalla tavalla meitä kannustetaan siivoamaan lähipiiristämme pois kaikki ”negatiiviset energiasyöpöt”. Tiedättehän, ne kamalat ihmiset […]

Kohureality Ensitreffit alttarilla putkahti eilen telkkarista ensimmäisen jakson voimin. Myönnän itsekin haukkoneeni henkeä formaatista kuullessani. Kukkahattu täristen huokailin ja pyörittelin silmiäni: mihin tämä maailma on oikein menossa? Missä moraali, missä perhearvot? (Herrantähden, eikö kukaan ajattele lapsia???) Onneksi elämä on opettanut, ettei ensireaktio läheskään aina kerro koko totuutta. Kun pääsin pahimman ärtymykseni yli ja tutustuin sarjaan […]

Olen aina suhtautunut tipattomaan tammikuuhun hyvin ylimielisesti. Olen ajatellut, että se on vain yksi tapa lisää pettää itseään: valkaistaan nenää kuukausi jotta voidaan sitten kiskoa loppuvuosi oikein kaksin käsin. Olen ajatellut, että minähän en sellaista tarvitse. Uskonhan kohtuuteen eikä minulla sitä paitsi ole alkoholiongelmaa. Miksi kiusaisin itseäni? Kun Yle läväytti kampanjansa julkisuuteen, jotain kuitenkin liikahti […]

Kun menin tänään hakemaan aitasta linnuille ruokaa, huomasin että auringonkukansiemensäkin pohjaan oli ilmestynyt reikä. Reiän vieressä makasi hengettöminä kaksi hiirulaista. Kaksi itsensä hengiltä syönyttä hiirulaista.  Kukkamäen jouluteema näyttää siis ulottuneen myös tuvan ulkopuolelle. Juuri mikään muu sinne ei sitten ulottunutkaan. Jossain vaiheessa ihmettelin omituisen tuntuista pahkaa, joka tuntui kasvaneen kiinni lapaluiden väliin. Se osoittautui sohvaksi.  En […]

Muutama viikko sitten, muuttokamoja (edelleen) purkaessani löysin yhden säkin pohjalta epämääräisen laukkupinon. Laitan nää nyt vähäksi aikaa tähän lipaston päälle, etsin niille kohta paikan.  Okei. Olkoon.

Tunnustan. Pidin joskus kuvataiteilijoita (ja kuvataideopiskelijoita) jokseenkin huumorintajuttomina ihmisinä. En enää.

Tämän vuoden Linnan juhlien polttavimpana puheenaiheena eivät (luojalle kiitos) olleet kenekään nännit tai epäonnistunut pukuvalinta, vaan 101-vuotias sotaveteraani Hannes Hynönen. Some-sensaatioksikin noussut sympaattinen Mikkelin mies hurmasi hymyllään ja positiivisella asenteellaan toimittajien ja juhlavieraiden lisäksi myös kotien sohvaperunat. Sotaveteraaneille kuuluu toki kaikki kunnia ja niin suuri medianäkyvyys kuin vain ikinä irtoaa. Samalla herttaisesta Hanneksesta revitty riemu tulee […]

Tänä aamuna aivan itsenäisesti paistoin aamupalaksi pekonia ja munia, sillä en muista päivän olleen koskaan huono jos sen on aloittanut pekoniaamiaisella. Pihapuussa viihtyvät pikkulinnut olivat popsineet lintulaudat tyhjiksi, joten tuiskua uhmaten kävin täyttämässä ne, aivan itsenäisesti. Aivan itsenäisesti huomasin vielä puoliltapäivin olevani yöpuvussa. Totesin aivan itsenäisesti, että sille asialle tuskin tarvitsee tehdä yhtään mitään. Mies […]