Laura kysyi blogissaan tärkeän kysymyksen: mitä haluaisit sanoa? Juuri nyt, tässä ja nyt. Toisille ihmisille. Ja itsellesi.  Paljonkin. Mutta jos vaikka aloittaisin näistä: Älä odota tumput suorana, että muut ihmiset tekevät sinut onnelliseksi. Et voi vierittää sellaista vastuuta kenenkään hartioille.  Jos elämä ei kiinnosta, tarkista onko siinä riittävästi värejä. Jos ei, niin nauti niitä lisää, […]

Jotkut lukijani ehkä muistavatkin, että otin syyskuussa vastaan vuosi ilman uusia vaatteita-haasteen. Lienee paikallaan raportoida tunnelmista nyt kun lähes neljäsosa haasteesta alkaa olla lusittu.  Toistaiseksi tunnelmaa voisi hyvin kuvailla lauseella ei tunnu missään.  Oikeastaan tämä on ollut aika ihanaa.  Yhtenä iltana katselin telkkaria ja erään naisnäyttelijän erityisen hyvin istuvia farkkuja. Huomasin miettiväni, pitäisiköhän minun pitkästä […]

Niin äkkiä voi eron hetki tulla,hetkellä jota ei voi aavistaa.Jää muisto meille elämän,jää rakkaus, kiitollisuus. Kävin eilen pitkästä aikaa Rossossa. Hymyilevä tarjoilija otti tilaukseni vastaan.  – Joo, voit sitten alotella tosta alkupalapöydästä.  Hätkähdin. Paha aavistus hiipi rintakehään. Jumalauta. Miksi se sanoi noin? Miksei se puhunut raastepöydästä? Tuijotin lautanen kädessäni kylmäaltaan kulhoja. Raikasta salaattisekoitusta, pirteän punaisia kirsikkatomaatteja, […]

Siivosin työpöytää ruokapöytää kollaasiaskartelupaskartelun jäljiltä.  Silppupinosta löytyi jotain leikkauspöydälle jäänyttä. Joku ajatus tässäkin on epäilemättä ollut takana, varmasti hieno ja kirkas sellainen.  Laitetaan talteen, jos vaikka olisi joskus myöhemmin käyttöä.    P.S. Mukavaa Movemberia!

Olen varmaankin tullut hulluksi. Mutta ei se haittaa. Tämä nimittäin tuntuu tosi hyvältä. Olen puuhaillut viime aikoina paljon kaikenlaista. Olen rikkonut skumppalasin ja liimaillut sirpaleita paperille sekä silpunnut saamani virallisen kirjeen atomeiksi ja tunkenut suikaleet takaisin kuoreen. Olen heittänyt punaviinilasin pohjat paperille ja hangannut valokuvan rikki hiekkapaperilla. Olen leikannut Putinin naaman irti ja piirtänyt tilalle […]

Eilinen oli elämästä pullea päivä.  Täytteenä oli yksi laulukeikka, yhdet harjoitukset sekä voimauttavan valokuvan työpaja.  Kun pullean päivän päätteeksi sain kuljetettua itseni liukkaita teitä pitkin takaisin kotiosoitteeseen, oikaisin ja huokaisin. Väsymyksestä, onnesta. Ja kiitollisuudesta.  En väsy ihmettelemään kuvan voimaa, sitä kuinka se saa toisilleen tuntemattomat ihmiset avaamaan oman elämänsä kipeimpiä kohtia. Eikä kuva sitä tietysti […]

Jokainen tekee aina parhaansa, niillä resursseilla ja sillä ymmärryksellä joka hänellä on juuri sillä hetkellä käytössään. Tuo lause on syystä tai toisesta hypännyt silmääni viime päivinä aika monestakin keskustelusta. Ja mitä enemmän sitä mietin, sitä järjettömämmältä se kuulostaa.  Ajattelen asiaa tietysti itseni kautta, kuten kunnon navankaivelija tekee. Voin käsi sydämellä vannoa, että elämässäni on toki […]

Maailmassa tapahtuu kauheita asioita. Ja koska elämme nykyaikaa, niistä kauheista asioista keskustellaan internetissä. Keskustelua seurattuani olen tullut siihen tulokseen että on olemassa tiettyjä sanoja, joiden poistoa suomen kielestä tulisi harkita suurella vakavuudella ja hartaudella. Miksi? Koska kukaan ei osaa niitä käyttää. Esittelen ne nyt tässä, kas näin: YMMÄRTÄÄ Tämä on to-del-la hankala sana. Jos sanot että […]

Vietin ihanan viikonlopun Helsingissä. Majailin sukulaisten luona, joilta sain pehmeän pedin ja täyden vatsan lisäksi myös aarteen. Tämän kuvan. Eletään kahdeksankymmentäluvun puoltaväliä tai vähän sen yli, kevättä kesämökillä, jäidenlähdön aikaan. Olen varmaankin noin seitsenvuotias.  Pidän ihan kaikesta tässä kuvassa. Pienen tytön itsevarmuudesta ja heittäytymisestä, katsottavaksi antautumisesta. Mutta ehkä kaikkein eniten pidän siitä, että olen juoksennellut […]

…että nainen on viettänyt liikaa aikaa Imatralla? Kun hirvipeijaisiin lähtiessä nappaa vintiltä sen kaikkein lämpimimmän villapaidan asiaa sen kummemmin miettimättä ja kiskaisee sen päälleen. Kun tulee alakertaan ja mies katsoo sinua pitkään ja hymyilee vinosti. Kun menet eteiseen katsomaan itseäsi peilistä. No mutta hei vaan hei Antsku.    P.S. Mie romahan.