Elin pitkään siinä uskossa että itkeminen, varsinkin julkisesti vollottaminen on lapsellista ja hävettävää. Kun vihdoin tajusin että hei, eipä muuten ole, hanat ovat auenneet milloin missäkin yhteydessä. Musiikki ja etenkin livekeikat ovat usein olleet erittäin tehokkaita kanavien aukaisijoita: ainakin Maija Vilkkumaa, Susanna Haavisto, Kaisa Korhonen ja Aulikki Oksanen ovat äänillään saaneet minussa aikaan sellaiset tunnemyrskyt, […]

Onnenpäivä-blogin puolella käytiin äskettäin keskustelua hyvän parisuhteen määritelmästä, ihmissuhdeguru Dr. Philin innoittamana. Vaikka myönnänkin silloin tällöin hakevani tyydytystä sosiaalipornon kaipuulleni kyseisestä ohjelmasta, taidan olla mielipiteeni kanssa A. Sinivaaran kanssa samoilla linjoilla, mitä tulee tohtorin parisuhdetestiin. Ja ei, en edes tehnyt sitä, koska arvelen tietäväni tuloksen jo etukäteen. Esimerkiksi hääpäivän juhlimisesta meillä saattaisi olla erilainen käsitys. […]

Muisteloiden grande finale, olkaapa hyvät! 17.7.2010 Kiristän rintaliivieni päälle idealsiteestä tehdyn topin, jonka tehtävä on häivyttää naiselliset muotoni. Pukeudun ruskeisiin, suoriin housuihin ja kukertavaan kauluspaitaan. Kastelen hiukseni, hieron niihin reilusti geeliä ja kampaan ne taakse. Vielä kengät jalkaan, ruskea pikkutakki niskaan, aurinkolasit nenälle ja salkku käteen: Sutki on valmis. Kohta kokoonnumme pukuhuoneen eteen odottamaan merkkisoittoa, jonka […]

Oho, matka muistoihin lähestyykin jo loppukaarretta: 18.9.2009 Klik, klik, kliketi klik, sanoo hiiri. Ja matka New Yorkiin on varattu! Ensi keväänä syödäänkin pääsiäispashaa ihan muissa maisemissa.  Niin siistiä. Olen äskettäin täyttänyt kolmekymmentä. Meillä oli ihanat juhlat yhdessä synttärikaverini Kaisun kanssa, me kun olemme sattuneet syntymään samana vuonna ja samana päivänä. Ikäeroa on vain muutama tunti, […]

Huhhuh, muistelu käy kyllä työstä. Mutta jatketaanpa taas: Maaliskuu 2009 – No tässä on tuottaja Minna Mänttäri Lappeenrannan kaupunginteatterista terve… Oho, mitenkäs tässä näin kävi? Enhän minä täältä mihinkään lähtenyt, vaikka kovasti meinasinkin. Sen kesän 2003 jälkeen tuotin vielä kolme kesäteatteriesitystä aina kesään 2006 asti, jolloin Teatteri KESY laittoi pillit pussiin Linnoituksen valleilla. Minä menin kokkikouluun, […]

Naamakirjakaverini ovat epäilemättä jo kyllästyneet leuhotukseeni maalaiselämän ihanuudesta. Okei, lupaan, etten postaa enää yhtään kuvaa kasvihuoneen jättiläiskurkuista. Ehkä. Ja koska hyviä asioita kuuluu aina vesittää sillä että no hei on täälläkin oikeesti tosi paskaa, lienee aiheellista avautua myös landepaukkuilun pimeästä puolesta. Joka on…. … linnut. Tai tässä tapauksessa kurjet. Kyllä, olen erittäin eläinrakas ihminen. Mutta […]

Muistelot jatkukoon: Huhtikuu 2003 Olen muuttanut Pohjois-Karjalasta takaisin Lappeenrantaan reilu vuosi sitten, saatuani musiikkiteatteriopinnot päätökseen. En minä tänne ole tullut jäädäkseni, kunhan nyt teen hommia ja katselen, mihin suuntaan tässä vielä lähtisi. Jos vielä sinne teatterikorkeaan pääsisi joskus… Ja onhan minulla täällä mahtava yhteisö, johon kuulua, Teatteri KESY. Tai silloin vielä Lappeenrannan kesäteatteriyhdistys. Edellisenä kesänä […]

Puutalobaby-blogin Kristaliina sai taannoin pyynnön lukijaltaan: kerro jotain itsestäsi. Kristaliina pyysi bloginsa FB-seuraajilta viisi satunnaista päivämäärää/ajankohtaa ja kirjoitti niiden pohjalta elämästään melko koukuttavan kesäjatkiksen. Homma taipui näppärästi myös blogihaasteeksi, josta minäkin otan nyt kopin. Jaiks. Luvassa on siis viisi postausta nokkelalla otsikolla Tikulla silmään, kuten vanhojen kaivelijalle sanonnan mukaan käy. Toivottavasti ei nyt oikeasti kuitenkaan. […]

Rakkaat pienokaisten vanhemmat, senhän te toki tiedätte että tämä maailma on lapsellenne vain yksi valtava surmanloukku?  Vaara vaanii kaikkialla: kaduilla, puistossa, rantavedessä, kävellessä, pyöräillessä ja kontatessa. Ja koti. Se on se pahin paikka.  Mutta tiesittekö mikä kotona on se kaikkein pahin vihollisenne? Se, joka vain odottaa sopivaa hetkeä iskeäkseen viattoman lapsukaisenne kimppuun? Se on…. …TALOUSPAPERI. […]

Lilyläisten blogien nimiä käsittelevän postauksen kommenttilootassa intouduttiin taannoin keskustelemaan myös suomalaisen kahvipöydän kruunaamattomista kuningattarista, Marie-kekseistä, jotka meillä päin myös vieraankarkoituskekseinä tunnetaan. Jos sen sijaan haluaa, että porukka viipyy tuvassa pitempäänkin, voi myös tarjota jotain muuta. Kuten itseleivottuja rumia keksejä.  Muistatteko kauralastut? Mokkapalojen ohella ne olivat aikanaan kuumaa kamaa ainakin tämän esiteinin kokeilevassa keittiössä. Yhtenä päivänä […]