On glitterii

On glitterii

Blogeissa asuu pahuus, senhän me tiedämme. Ne ovat olemassa vain viekoitellakseen viattomat lukijansa markkinatalouden sotkuisiin pauloihin ja saadakseen nämä haluamaan asioita, joiden olemassaolosta näillä poloisilla raukoilla ei ole ollut aavistustakaan.  Ja kas, taas nauraa irstas porvari matkalla pankkiin! Minäkin olisin varmasti ollut ihan onnellinen tyttö rakkaudenpunaisissa varpaankynsissäni, ellen olisi sattunut näkemään tätä Lauran postausta.  Kyllä […]

Dagen efter

Dagen efter

Juu kiitos vaan teille, jotka oikein yllytitte niihin mansikkamargaritahommiin. Huhhuh. Tänään on elämisen rytmi ollut tässä tuvassa hyvinkin verkkainen. Suurimpiin saavutuksiin kuuluu kahvinkeittimen lataaminen sekä pihanurmella makaaminen. Mietin, voiko oman maan mansikkamargaritojen aiheuttamaa kankkusta kutsua Strömsö-krapulaksi? (Vaikka oikeastihan Strömsössä ei koskaan kenelläkään ole krapulaa.) Toisaalta, Strömsössä kukaan ei takuulla myöskään saa naamaansa pastillinkokoista palovammaa tirskahtelevan […]

Nakkikioskilla tavataan?

Nakkikioskilla tavataan?

Osuuskauppa Suur-Savon vuosikalenterissa on heinäkuun kohdalla makoisa mansikkaresepti. Ohjeet vain ovat harmittavan epäselvät. Riittävätkö mintun ja sitruunamelissan hakkaamiseen pelkät nyrkit vai onko käytettävä pesäpallomailaa? Tai silitysrautaa? Onko väliä, tapahtuuko hakkaaminen kotona vai kenties nakkikioskijonossa? Saako olla itse aloitteellinen vai pitääkö odottaa, että minttu ja melissa käyvät ensin päälle? Kaipaan tarkennusta.   

Kukkamäen tyylitietotoimistosta päivää

Kukkamäen tyylitietotoimistosta päivää

On hyvä, etten tullut aikanaan perustaneeksi muotiblogia. Nyt olisin kusessa.  Tänä kesänä kuuminta hottia näyttäisivät olevan pari numeroa liian isot, hanurista lököttävät farkkusortsit, joilla on hyvä kyykätä kasvimaalla ja jotka eivät säikähdä mansikkatahraisten käpälöiden kosketusta. Niiden kanssa voi erinomaisesti yhdistää löysän, hihattoman t-paidan, jonka alla on hyvin tilaa sekä raikasta maalaisilmaa sisään imuroiville keuhkoille että […]

Laiskan leipurin mansikkakakku

Laiskan leipurin mansikkakakku

Lapsuusajan parhaalla ystävälläni oli synttärit heinäkuun puolivälissä. Hänen juhlapäivänään tarjoiltiin aina mansikkakakkua. Minä, elokuun lopun tyttö, olin siitä melkoisen kateellinen. Tosin kadehdin häneltä paljon muutakin, kuten oljenvaaleaa pitkää tukkaa ja luonnostaan pajunvitsamaista ruumiinrakennetta. Myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei kateus kannata: hiusväriä saa purkista ja hoikan vartalon sillä, ettei ota santsikierrosta. Minä kyllä melkein aina otan.  Mansikkakakkutraumastakin […]