Kurpitsavaunuja odotellessa

On tämä blogimaailma ihmeellinen paikka. 

Avauduin taannoin kroonisesta avokadovitutuksestani ja sainkin paljon sympatiaa sekä myös hyviä vinkkejä ongelman ratkaisemiseksi. Kypsyttäminen jääkaapissa on todettu toimivaksi ratkaisuksi, muttei tietenkään auta akuuttiin avokadonhimoon. Toisaalta, ei kai elämän pidä liian helppoa ollakaan. 

Postauksen kommenttilootassa myös ihanan Kasvihormoni-palstan Perho Kerttunen nosti minulle tsemppiviherpeukaloaan ja lupasi lahjoittaa kannustuspalkintona jättikurpitsansiemenen, jos onnistun pitämään istuttamani avokadontaimen hengissä. 

Hyvältä nayttää, ainakin toistaiseksi.

img_9623_533x800.jpg

Ja kuinka ollakaan, viime perjantaina sain postia.

img_9621_800x495.jpg

img_9624_800x674.jpg

img_9620_800x533.jpg

Ai että, tästä tulee jännittävää. Tai niin kuin meillä päin sanotaan, nii o jännää ko lannanajo ilman peräkärrii. 

Kiitos Perho!

 

 

suhteet oma-elama sisustus
Kommentit (8)
  1. Heh, itse käyn epäsäännöllisen säännöllisesti ratsastamassa. Ehkä nyt pitäisi taas hiippailla tallille 😉

     

  2. Kirsikkapuiston Kirsikka
    23.4.2013, 18:38

    Oij! En ole koskaan kuullut kenenkään muun paitsi äitini käyttävän tuota lannanajo-sanontaa! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *