Olen aina suhtautunut tipattomaan tammikuuhun hyvin ylimielisesti. Olen ajatellut, että se on vain yksi tapa lisää pettää itseään: valkaistaan nenää kuukausi jotta voidaan sitten kiskoa loppuvuosi oikein kaksin käsin. Olen ajatellut, että minähän en sellaista tarvitse. Uskonhan kohtuuteen eikä minulla sitä paitsi ole alkoholiongelmaa. Miksi kiusaisin itseäni?

Kun Yle läväytti kampanjansa julkisuuteen, jotain kuitenkin liikahti jossain. Entä jos kokeilisinkin? Ja nyt olen mukana.

Yritän selittää, miksi. Koska selittelyähän se aina vaatii, jos ei halua juoda. Täytyy olla hyvä syy. TODELLA hyvä syy, sillä niin tiukasti alkoholi on kulttuuriimme nivoutunut. Oikeastaanhan ainoa yleisesti hyväksytty syy on alkoholismi, se että on jo juonut tilit ja talot ja läikyttänyt tuoppinsa niin perusteellisesti yli että enää ei voi. Naisilla tietysti raskaus, mutta sellaistakaan ei ole näköpiirissä. 

Tärkein syy on se, että olen utelias. Nyt kuvittelen, että alkoholi ei näyttele pääroolia tai edes merkittävää sivuroolia elämässäni vaan on pikemminkin joukkokohtausten avustaja. Haluan tietää, onko se niin enkä saa sitä selville ellen sulje sitä kokonaan pois elämästäni. Saatan yllättyä, tai sitten en. Kiinnostavaa se on joka tapauksessa. Kuten ylipäänsä se kysymys, mitä ilman voi ihminen olla? Ja mikä on tärkeää?

Uskon, että on hyvä välillä kyseenalaistaa tapojaan ja tottumuksiaan. Kuukausi on siihen vähän turhan lyhyt aika, reilussa kolmessa kuukaudessa saattaa jotain liikettä tapahtua jo korvienkin välissä. Minulla on myös maailman paskin itsekuri, olkoon tämä samalla senkin lihaksen jumppamaraton. 

Onko muita mukana? Minkälaisia ajatuksia oma alkoholinkäyttö herättää ruudun sillä puolen?