Vaihdan mieleen keltaiseen

Eeva kirjoitti blogissaan keltaisen kaipuusta. Tunnustaudun samaan sakkiin. 

En tosin osaa pukeutua keltaiseen. Hiplailen kyllä kaupoissa keltaisia paitoja ja mekkoja, mutta… ei. Ajatus on hyvä, mutta toteutus ei toimi. Yksi keltainen trikoohuivi minulla tosin on, pelastin sen viime kesänä berliiniläisen rättikaupan alelaarista. Myyjä kertoi harmitelleensa, ettei huivi ollut kelvannut kenellekään, koska se oli hänestä kaunis.

Difficult colour, totesimme yhteisymmärryksessä kangaspalan vaihtaessa omistajaa.

Ja onhan se. Keltainen on voimaväri: se ei vain julista, vaan se huutaa. 

Keväinen keltaisen kaipuuni kulminoitui jo pitkään himoitsemani Fjällrävenin Kånken-repun hankintaan. Joo joo, onhan se aika hipsteri mutta tiedättekö mitä: EVVK. Se on ihana.

Perustelin hankintaani sillä, että tarvitsen hyvän kamerarepun kuvausseikkailuja varten. Aikomus oli sijoittaa vartavasten Kånkeniin suunniteltuun Photo Insertiiin, mutta sitten tajusin kokeilla, sopiiko kameralaukkuni repun sisään ja kas, sinnehän se sujahti. Problem solved. Eikä reppu edes näytä tiineeltä sammakolta.

(Siitä tosin voidaan olla montaa mieltä, onko keltainen paras värivalinta puolisalaiseen hiiviskelyyn paskaisissa autiotaloissa. Marita, olen pahoillani että pilkkasin sinua turkoosista toppatakistasi. Pääset maksamaan potut pottuina.)

Ja koska reppu ei vielä riittänyt, nappasin kirpparilta vitosella jättikokoisen keltaisen huovan, joka suorastaan vaatii koristelemaan itsensä ruohonvihreillä tahroilla, läikkyneellä pussikaljalla ja sipsinmurusilla. 

Tervetuloa kesä. Olen valmis.