Viserrä mulle, beibi

Itse Minna Mänttäri

Olen suhtautunut Twitteriin sillä tavalla takakenoisesti kuin moniin muihinkin uutuuksiin ja teknologian ihmeisiin: jäänyt takariviin seisoskelemaan ja katsomaan kun muut kohkaavat ja tekevät itsestään pellejä. (Paitsi että Suomessa siitä ei ole monikaan edes kohkannut.)

Vuosi sitten istuin aamupäivän verran jossakin tulevaisuusselontekoseminaarissa ja seurasin sivusta kun aikuiset, yhteiskunnan rahoilla korkeasti koulutetut ihmiset kilpailivat siitä, kuka saa ensimmäisenä tukittua videoseinän täysin tyhjänpäiväisillä tweeteillään.

Ooh, toistan tässä tweetissäni sen mitä seminaaripuhuja juuri kaksi sekuntia sitten sanoi, ooh, olen aikaani seuraava ja moderni ihminen!

Ja kyllä, silloin minä ajattelin: mitä paskaa?

Minulla on kyllä ollut Twitter-tili jo jonkin aikaa: yritin päästä selville sen hienoudesta, enkä heti oppinut joten tein sen mitä pitääkin eli luovutin. Okei, sen verran olen sentään huolehtinut tilin sisällöntuotannosta että olen ohjannut sinne automaattiset Blipfoto-päivitykset. Uuh, meikä on niin somelainen lahjakkuus. 

Eeva avautui hiljattain palstallaan suhteestaan Twitteriin. Ja koska olen vaikutteille altis (lue: henkinen horatsu), päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opetella ottamaan haltuun jälleen yhden aikavarkaan. Kun kerran nykyajassa eletään eikä sinne c-kasettien ja veehooässien maailmaan enää paluuta ole. Nyyh.

Joten, jos lukijoiden joukossa on muita visertäjiä niin minut löytää täältä. En lupaa ensimmäistäkään älyllistä huomiota yhtään mistään mutta hei, senhän te jo tiesittekin.

Tweet tweet!

 

Kommentit

solja
Muualla

Täällä toinen, tai siis kolmas, tai siis miljoonas, jolla on ollut Twitter-tili jo vuosia, mutta ensimmäistäkään tviittiä ei ole tviitattu. En vaan tiedä, mitä haluan siellä sanoa. Hetken aikaa Eevan kirjoitus sai mutkin harkitsemaan vakavasti hiljaisuuden rikkomista, mut ei sit kuitenkaan. Josko nyt... (Tai sit vaan tyydyn siihen, että kuolen Twitter-neitsyenä.)

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Haha, joo täytyy sanoa että aluksi oli vähän hölmö olo. Ehkä se oli sellaista myös FB:n kanssa mutta sitä ei vaan enää muista. Saa nähdä mihin suuntaan tämä tästä kehittyy, toistaiseksi omista kavereistakin vain harvat ovat siellä joten olen keskittynyt lähinnä julkkisten stalkkaamiseen. Käyhän se niinkin, ikään kuin ei olisi jotain tärkeämpääkin tekemistä. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.