Pakosuunnitelmia laatimassa
Tähän aikaan vuodesta alan olla niin kypsä kaikkeen, mitä Suomen talvi edustaa. Kylmyyttä ja kuivuutta, kutisevaa ihoa ja paksuja villavaatteita. Elotonta jäistä maisemaa ja tunkkaisessa huoneilmassa hidasta kuolemaa tekeviä viherkasveja. Mauttomia kasvihuonetomaatteja ja tuoreiden kasvisten huimaavia kilohintoja. Pitkää laahustamista kohti tuskallisen hitaasti koittavaa kevättä.
Tämä talvi on ollut jotenkin erityisen raskas. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani potenut kaamosmasennusta, sellaista oikeasti lamauttavaa sorttia joka ei helpota millään hyggeilyllä. On väsyttänyt aivan pirusti. Enkä ole pystynyt pitämään päivääkään lomaa sitten elokuun.
Mies ehdotti arjen katkaisijaksi pitkää hotelliviikonloppua Tallinnassa. Mainio ehdotus sinänsä, mutta omassa päässäni pakotti vain kaipaus jonnekin, missä tuoksuvat sypressit ja merituuli, elävät ja kasvavat asiat ja kosteat kivikadut. Missä taivas on sininen ja aurinko lämmittää ja tomaatit ovat täynnä makua, ja kun sataa, sataa hiljaa ja lempeästi.
Siitä on jo viisi vuotta kun viimeksi onnistuimme pakenemaan loskakevättä ja takatalvea Italiaan. Toscanassa oli huhtikuun alussa vihreää ja lämmintä ja mahdotonta olla allapäin. Samaan aikaan Suomessa näytti tältä:
Muutaman päivän ynnäilyn, selvittelyn, vertailun ja googlailun jälkeen sähköpostissani odottavat nyt lentoliput Roomaan, viikoksi, tästä kolmen viikon päähän. Loska ja liukkauskin ahdistavat jo kummasti vähemmän, hymyä ei hyydytä mikään.
Lähes tasan viisi vuotta sitten Sienan Campolla paistoi aurinko. Yksi maailman ihanimmista kaupungeista.
On oikeastaan vähän hassua, etten ole vielä kertaakaan elämässäni ehtinyt eksyä Roomaan – se kun on yksi niistä kaupungeista, joissa olen halunnut käydä siitä asti, kun pikkutyttönä luin Asterixeja ja katselin dokumentteja antiikin keisareista. Italiassa ennestään tuttuja ovat lähinnä Toscanan pikkukaupungit, joten mielenkiinnolla odottelen, miten erilainen tunnelma miljoonien asukkaiden Roomassa vallitsee. Kaikki vinkit ja suositukset ikuiseen kaupunkiin otetaan täten myös kiitollisena vastaan.