Downton Abbeyn päättymistä on nyt viimeisen tuotantokauden pyöriessä kohti loppuaan käsitelty mediassa ikään kuin jokin aikakausi olisi tullut tiensä päähän. Surraan ja itketään, pidetään liikuttuneita muistopuheita. Ja mikäs siinä, onhan kyseinen sarja epäilemättä yksi kaikkien aikojen katsotuimista, sillä on uskolliset faninsa ympäri maailmaa, se on pyörinyt varsinkin englantilaiseksi periodidraamaksi melko pitkään. Silti minulle on tullut […]

Joulukuu on vilahtanut ohi lähes huomaamatta töitä paiskiessa, ei ole hirveästi ehtinyt tehdä jouluvalmisteluja tai muutenkaan virittäytyä tunnelmaan. Kodin siivoaminenkin jäi vähän puolitiehen, ruokakaupassa ja punaviiniostoksilla käyminen viime tippaan. Lahjoja ei ehtinyt edes ajatella. Mutta kuusessa on sentään koristeet, ja se riittää. Minulla on ollut tämä huonekuusi jo neljä vuotta. Se on ainoa huonekasvi jota […]

Heräteostin itselleni uuden puhelimen. Tai no, heräte ja heräte – oma ikäloppu nokialaiseni siirtyi autuaammille katvealueille jo vuosi sitten, ja sen jälkeen olen käyttänyt poikaystävän vanhaa, vain vähän rikkinäistä luuria, jonka kuulokeliitäntä on sökönä, akku tyhjenee vähäiselläkin käytöllä päivässä ja laturiportti falskaa. Mutta kuten olen tähän asti murahdellut aina kun joku on ehdottanut uuden puhelimen […]

Puiston ruoho saattaa olla vihreää jalkojen alla, satunnainen sade tulla lempeästi vetenä, välikausitakki riittää vielä lämmittämään eikä kosteusvoiteellakaan ole tarvinnut paljoa läträtä. Kun aurinko hetkeksi äityy paistamaan, on maailma täynnä värejä joita ei ole tottunut näkemään tähän aikaan vuodesta, paitsi lapsena varsinaissuomalaisessa mummolassa. Siellä ilmastonmuutos riisti paikalliselta mikroilmastolta talvet kuulemma jo 70-luvulla, tai niin isäni […]

Journalismin alati heikkenevä taso Suomessa on yksi suosikkimeuhkausaiheistani: klikkiotsikot, uutisjuttujen surkea suomen kieli, teksteistä läpi paistavat toimittajien asennevammat, lähdekritiikin totaalinen puute, harhaanjohtavat sanavalinnat, lööpit jotka viljelevävät milloin rasismia, milloin russofobiaa, milloin pandemiapaniikkia ilman minkäänlaista vastuuntuntoa, hutaisut ja häsläykset ja huonot vitsit. Olen itse tamperelainen, ja kuten kanssakaupunkilaiseni tietänevät, on oman Aamulehtemme journalismin taso ollut yleinen […]

No niin, yhdeltä päivällä on sisätiloissa jo aivan pimeää, vaikka tässä kämpässä on käytännössä koko ulkoseinä ikkunaa. Ja siitä ikkunasta muuten vetää. Marraskuun lopun myrskyn ja räntäsateen vastapainoksi kaipaillaan nyt kipeästi jotain kunnolla lämmittävää lohturuokaa. Vähän pitkästyneenä tavanomaisiin thai-inspiroituneisiin ratkaisuihin, joilla yleensä lähestyn tätä haastetta, lähdin hakemaan vaikutteita tällä kertaa Afrikan suunnalta, ja päädyin keittelemään […]

En ole ikinä hirveästi välittänyt supersankaritarinoista. Olen pitänyt niitä pinnallisena, väkivaltaa glorifioivana, juoneltaan ontuvana ja henkilöhahmoiltaan latteana, 50-lukulaisiin sukupuolirooleihin juuttuneena pseudotieteisfiktiona, jossa kaikki pyörii sankariksi henkilöidyn kaikkivoipaisuusfantasian ympärillä ja jako hyviksiin ja pahiksiin on ikuisesti lapsellisen mustavalkoinen ja kyseenalaistamaton. Eikä edes aloiteta niistä typeristä kostyymeistä. Sitten luin Alan Mooren Watchmenin, vaikutuin erittäin syvästi ja tajusin, […]

Oletteko ikinä panneet merkille, että ei ole olemassa sellaista olentoa kuin mieskirjailija? On vain kirjailijoita ja sitten on naiskirjailijoita. Jos naispuolinen kirjailija on erityisen hyvä ja kirjoittaa teoksiaan suunnilleen nykypäivänä, hänet saatetaan määritellä ihan vain kirjailijaksi. Ainakin jos hän kirjoittaa miehistä, miespäähenkilöllä. Ilman liikoja rakkausjuttuja, romanttisia kotkotuksia tai muuta lällyä. Ja ehkä mieluiten vielä jollain […]

  Marraskuun valo saa minkä tahansa maiseman näyttämään vanhalta kauhuelokuvalta. Puiden oksat piirtyvät mustina vasten taivasta, naakkaparvet lehahtavat lentoon kuin tyhjästä kimakasti huutaen. Himmeä harmaa valo pesee maisemasta värit, pilvet roikkuvat matalalla kaiken yllä, on aivan hiljaista. Omat kotikulmat näyttävät äkkiä aavemaisilta. Sitä voisi melkein vannoa, että Aaltosen vanhassa kenkätehtaassa kummittelee, ja että Tammelan betonielementtitalojen […]

Tomaatti-avokadopasta syntyi kuten monet suosikkiarkiruuat: piti saada väännettyä lounasta niistä aineksista, joita kaapista sattui löytymään. Meillä oli tuoreita tomaatteja ja optimaalisen kypsyystason hetkenä minä hyvänsä ohittavia avokadoja, jääkaapin nurkasta löytyi puoliksi unohtunut pallo mozzarellaa. Pastaakin oli, koska sitä on aina. Isketään vaan kaikki yhteen, ei näillä eväillä voi pahaakaan tulla. Ei tullut pahaa, tuli uusi […]