Kansallinen kateuspäivä
Avasin tänään tapani mukaan melkein ensimmäiseksi herättyäni Ylen uutissivun tarkistaakseni, että maailma on yhä ehjä ja suunnilleen paikallaan. Saatoin ehkä päästää pienen turhautuneen huokaisun kun eteeni lävähti tämä:
Se on sitten näköjään taas verotietojen julkistuspäivä, vuosittainen kadehtimisen ja kyttäämisen pyhäpäivä. Ja sen kunniaksi kotimainen uutismedia Yleä ja Hesaria myöten siirtää maailman ja kotimaan asiat taas hetkeksi taustalle ja keskittyy suoltamaan valtavan määrän juttuja siitä, miten paljon kukakin tv-persoona, urheilija, yrityspomo, muusikko, poliitikko ja muotibloggari on tällä kertaa tienannut rahaa. Se lystikäs väärän kuninkaan karnevaalipäivä, kun vakavinkin uutisjulkaisu saa hetkeksi höllätä nutturaa ja keskittyä kertomaan meheviä juoruja julkkisten palkkapusseista. Samalla voidaan usuttaa ihmisiä kyttäämään, kuinka paljon naapuri on saanut palkkaa, onkohan paljonkin enemmän kuin sinä, miten sillä on siihen uuteen veneeseenkin ollut varaa.
Verotietojen julkaisu on ilman muuta tärkeä asia, ja siihen liittyvä uutisointi sisältää tänäkin vuonna myös paljon hyvää analyysia tuloeroista, pääomatulojen ja palkkatulojen eritasoisesta verotuksesta ja esimerkiksi siitä, että maan sadan rikkaimman ihmisen joukossa on vain kourallinen naisia. Kaikki asioita, jotka on hyvä nostaa esille. Mutta enemmistö verotietojen julkaisun ympärille rakennetuista ”uutisista” keskittyy äimistelemään yksittäisten ihmisten suuria tuloja, tirkistelemään julkisuuden henkilöiden palkkapusseihin, haastattelemaan miljonäärejä ja päivittelemään sitä, miten ilmeisen vähällä ja turhalla työllä tuokin on omaisuutensa kerännyt. Verotiedoissa on ainekset lukemattomiin artikkeleihin, jos lähdetään siitä että jokaisen tarpeeksi varakkaan tai tarpeeksi tunnetun yksityishenkilön tienestit ovat uutisoimisen arvoisia – journalismi ei ole koskaan ollut näin helppoa!
En väitä, etteikö näistä tunnettujen ihmisten tuloista saisi puhua, mutta pakostakin ihmettelen, mitä näillä uutisjutuilla haetaan takaa. Miksi niitä kirjoitetaan? Mikä niissä ylittää uutiskynnyksen? Kiinnostaako ihmisiä oikeasti, paljonko joku julkisuuden henkilö tarkalleen ottaen tienaa, ja jos kiinnostaa niin miksi? Miksi tämä yksi aihepiiri antaa vakavasti otettavalle tiedotusvälineelle luvan heittäytyä keltaiseksi lehdistöksi ja ruveta kirjoittelemaan julkkisjuoruja oikeiden uutisten sijaan? Onko näillä uutisilla oikeasti jotain informaatioarvoa, jotain oikeaa merkitystä, ylipäänsä mitään muuta funktiota kuin klikkausten kalastelu vetoamalla ihmisten tirkistelynhaluun ja kateellisuuteen? Onko niiden tarkoitus aiheuttaa mitään muuta kuin katkeruutta ja mielipahaa (tai vahingoniloa, jos joku rikas ja kuuluisa on saanut oikein tuhdit mätkyt)? Entä miksi meidän ylipäätään pitäisi olla kiinnostuneita siitä, paljonko naapurin Masalla on rahaa? Jos jollakulla on vastauksia, kuulisin mielelläni, koska olen tämän ilmiön edessä joka vuosi yhtä hämilläni.
Lähinnä minua tässä päivässä kyllä häiritsee, että joudun siivilöimään ne oikeat uutiset kaiken verotietojuoruilun seasta. Käsi väsyy scrollaamiseen ja kahvikin jäähtyy.
Edit klo 20.18. Ilmeisesti Ylelläkään ei nähdä tällaiseen verotietojournalismiin mitään muuta syytä kuin ihmisten kaunainen ja katkera tirkistelynhalu, johon vetoaminen myy. Jännästi siellä tunnutaan ajattelevan, että kyse on poikkeuksellisen kateellisesta kansasta eikä tiedotusvälineiden halpamaisesta toiminnasta. Mielestäni Ylen kaltaisella verorahoitteisella toimijalla olisi kyllä syytä pohtia, onko tämä se puoli suomalaisesta kansanluonteesta, jota sillä halutaan korostaa – tai olisiko peräti peiliin katsomisen paikka.
Kiitos kun linkkasit tuon artikkelin, se on kiinnostava – ja tukee tosiaan omaa käsitykstäni suomalaisten suhteellisesta kateudesta. Jotenkin en voi olla tuntematta, että tässä koko kateousretoriikassa, Suomessa ja epäilemättä muuallakin, on kyse nimenomaan hiljaisesta vallankäytöstä: usutetaan köyhiä kyttäämään toisiaan, kasvatetaan kaunaista juopaa hyvä- ja vähäosaisten välillä ja vaimennetaan esim. kasvaviin tuloeroihin kohdistuvaa aivan aiheellista kritiikkiä. Silläkin uhalla että kuulostan salaliittoteoreetikolta, on pakko kysyä, ketä tämä hyödyttää.
Munkin mielestä verorahoitteinen Yleisradio tekee tärkeää työtä, mutta viimeaikainen meininki on tosiaan ollut melkoista rimanalitusta – klikkiotsikoita, roskajournalismia, harhaanjohtavaa otsikointia ja luvattoman kehnoa äidinkielentaitoa. Koko julkisin varoin rahoitetun yleisradioyhtiön pointti olisi kaiketi tuottaa riippumatonta uutisjournalismia, joka voi keskittyä totuuden kertomiseen kosiskelematta ketään, ja tästä syystä tekeekin erityisen pahaa katsoa kun Yle alentuu iltapäivälehtien tasolle, tässä veroasiassa ja tällä viikolla myös esim. uutisoinnissa Supon kansallista turvallisuutta koskevasta tiedotteesta (Timosen Saku kirjoitti tästä jo hyvin). Pitäisi kai meidän kaikkien ärsyyntyneiden taas nakata palautetta siihen suuntaan. Jos vaikka oppisivat ottamaan sitä vastaan.
Saattaa olla että mäkin elän kuplassa, mutta en myöskään tunne ketään, minkään ikäistä suomalaista jota muiden ihmisten tulot ja menot kiinnostaisivat pätkääkään. Tuota kateellisuusväittämää kuulee aina toisteltavan mediassa ja somessa ja satunnaisessa keskustelussa, mutta mun on todella vaikea uskoa, että se olisi totta. Mihin edes perustuu väite, että suomalaiset olisivat erityisen kateellinen kansa, onko siitä tehty oikein joku tutkimuskin vai onko kyse tosiaan vain väitteestä, jota on toisteltu kunnes sitä on alettu pitää totena?
Oikeastaan musta tuntuu todennäköisimmältä, että Suomessa yksinkertaisesti puhutaan kateudesta tosi paljon, ja herkästi ollaan esim. mitätöimässä jonkun esittämään kritiikkiä väittämällä, että ”se on vaan kateellinen”. Kateelliseksi syyttäminen on oikeastaan eräänlaista sortoa, sillä hiljennetään ihmisiä, torjutaan kritiikkiä ja asetutaan muiden yläpuolelle. Mitä mediaan tulee, niin musta tuntuu että ihmisten oletettua kateellisuutta käytetään siellä perusteena tehdä laiskaa ja heikkolaatuista journalismia. Tuossa linkkaamassani Ylen näkökulmapuheenvuorossa vaikka toimittaja puhui siitä, miten myös ruotsalaiset ja norjalaiset ovat erityisen kateellisia kansoja (ilmeisesti verrattuna vaikka muihin eurooppalaisiin) ja tästä syystä noissakin maissa verotiedot ovat julkisia. Voisikohan kyse kuitenkin olla pikemminkin siitä, että verotietojen julkisuus yhdistettynä laiskaan, ahneeseen ja ilkeämieliseen juttutehtailuun sen kustannuksella luo ko. maihin (tahallaan) kateellista ilmapiiriä? Mutta ei, eihän vika koskaan ole mediassa.
Oikeasti eniten ottaa päähän Ylen sortuminen tähän sirkukseen ja kyvyttömyys katsoa peiliin. Verorahoitteisen toimijan pitäisi pystyä asettumaan sen yläpuolelle.