Tag: kirjat

Siansorkkakriisi, Takkijupakka, Aprikoosijäätelökatastrofi. Donin kontaktit naisten kanssa eivät ole olleet kovin rohkaisevia. Yhtäkkiä ratkaisu oikean kumppanin löytämiseksi tuntuu päivänselvältä. Kyselylomake! Urallaan menestynyt, mutta ihmissuhteissaan kompuroiva genetiikan professori Don Tillman päättää etsiä vaimon tieteellisin menetelmin. Testin avulla hän suodattaisi pois ajanhaaskaajat, jäätelödiskriminoijat, visuaalisesta häirinnästä valittajat, kristallipalloihin tuijottajat, muotihullut, vegaanit, urheilunseuraajat, luomisopinkannattajat, tupakoitsijat, tieteellisesti lukutaidottomat ja homeopaatit. […]

Tässä kuukauden treenitauolla jää kivasti aikaa kirjoille. Olen lueskellut vähän laidasta laitaan. Tuomas Vimman Raksa kuuluu selkeästi kevyempään osastoon. Kirja ei ole mitenkään huono silti, kannattaa ehdottomasti lukea. Vimma kirjoittaa sujuvasti, aihepiirikin kiinnostava. Kirjailijalla on ilmeisesti omaa kokemusta korjausrakentamisesta ja rakennusfirmojen toiminnasta, ja aika hyytävän kuvan siitä maalaakin. Kirjan loppu on aika hilpeä vertauskuvineen. Syksyllä […]

Olen aina pitänyt Maija Vilkkumaan sanoituksista ja odotukset olikin korkealla tätä kirjaa aloittaessani. Enkä pettynyt. Kirja oli hykerryttävän hauska, kieli sujuvaa ilman kummempia kikkailuja. Keski-ikäistyvien ihmisten levottomuutta, epämääräistä tyytymättömyyttä ja ahdistusta kuvattiin oikein osuvasti kuuden eri kertojan suulla. Alkupuoli oli tylsähkö ja meinasin jättää kirjan kokonaan kesken. Gwendolynin seikkailut skippasin (menetinköhän jotain?).  Päähenkilö oli kirjoittajakurssia käyvä nelikymppinen […]

En muista aiemmin lukeneeni Eppu Nuotiota, en siis tiennyt mitä odottaa. Kansi oli vähän hömppä, kirjan nimi hömppä ja hömppähyllystä kirjastosta löytyi. Odotin siis hattarankevyttä viihdettä. Hömppäähän tämä olikin, siis osittain. Mutta myös hyvinkin syvällistä. Mieleen tuli Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä, josta pidin enemmän kuin tästä.  Päähenkilöihin en pystynyt ollenkaan samaistumaan. Käveltiin ja haahuiltiin ja […]

Tästä kirjasta on kirjoitettu jo niin paljon, että jätän syvemmät analyysit. Sanon vain, että kannattaa lukea. Hieman surullinen olo tästä jäi. Se ankea fiilis elämän tyhjyydestä ja turhuudesta, ihmisten itsekkyydestä ja puusilmäisyydestä – tehän tiedätte.