Tämän klipin jälkeen jälleen kiitän siitä, että maailmassa innovoidaan uusia apuvälineitä. Vamma voi olla hidaste, mutta sen ei tarvitse olla este. Millekään. Ei myöskään rakkaudella sanotuille sanoille. <3

Tänään lapsia ulos pukiessa ajattelin ainoastaan yhtä asiaa: HELPOSTI puettavia talvikenkiä.  Kun tuulikaapissa on tungosta, ähnäystä ja kähnäystä ja ollaan todella niin kuin sillipurkissa, niin silloin toivoisi pukemisen käyvän joutuisasti. Mutta. Ei. Ei käy. Ymmärrän kyllä, että nauhakengät ovat söpöjä. Ja lapsia on mahdottoman kiva pukea söpöihin vaatteisiin. Aina söpö ei kuitenkaan ole käytännöllinen. Jos […]

Puen takkia päälle ja huikkaan välipalalla oleville lapsukaisille heipat huomiseen. ”Älä lähde vielä!” Yksi nelivuotias jättää välipalansa kesken, loikkaa ylös pöydästä ja kipaisee luokse, suoraan syliin. ”Arvaa, miks huominen on mun lempipäivä?”, hän kysyy. En keksi. Tarjoan temppukoulua. Muskaria. Pakkaskelejä. ”No EEEEEEEI. Etsä arvaa? No TIETYSTI siks, kun mä pääsen sun syliin!”   Minä todella […]

Kävin äidin kanssa kävelyllä. Lehdet kahisivat jalkojen alla. Kävelimme lempikalliollemme – ja juttelimme. Ihan kaikesta. Havahduin siihen, että voidaan jutella. Ihan kaikesta. Puhuttiin perheenjäsenistä. Papasta. Töistä. Ja lapsettomuudesta. Siitä, mille se tuntuu. Miten hoidot etenee. Mitä se tarkoittaisi, jos saataisiin lapsi lahjasoluilla. Minua itketti se, ettei Miehen hymy periydy. Tai hymykuopat. Äiti lohdutti sanomalla, että […]

Olen (melkein) päivittäin lukenut blogeja ja elänyt mukana sekä ilon että murheen hetkiä. Olen nauranut ja hiljentynyt. Olen ihastellut kasvavia lapsia, kauniisti sisustettuja koteja, taidolla tehtyjä esineitä ja leipomuksia. Hihitellyt päivän tyyleille ja tajunnanvirralle. En ole kuitenkaan jaksanut jättää jälkiä. <3 Nyt lähetän roppakaupalla lämpimiä ajatuksia, valoa, iloa ja toivoa ihan jokaiseen kotiin – näin […]

Tänään töissä tuli tilanne, jossa kiinteistön omistaja puhui hyvin halventavaan sävyyn työpaikkamme naisista. ”Nuo tyhjäpäiset akat” kuului useammassa lauseessa. Sisällä kiehui. En voinut olla puuttumatta. En voinut. Menin hänen eteensä, katsoin suoraan silmiin. Sanoin, että ensinnäkään en ole akka, vaan nainen. Toisekseen, jatkoin, työpaikallamme ei ole ainuttakaan tyhjäpäistä vaan työhönsä sitoutuneita, motivoituneita ja ammattitaitoisia ihmisiä. […]

Tänäänhän se oli. Käynti lapsettomuuspoliklinikalla. Kyllä nukuinkin huonosti, heräsin jo aamuyöllä jännittämään. Ja arvatkaa vaan, onko täällä tänään itketty. Vollotin jo töihin mennessä sitä, että eivät ihan varmaan enää hoida. Ja että en halua uuteen icsiin. Ja nyt sitten vollotan iloitkua. Helpotusitkua. Polilla oli taas uusi lääkäri. Taitaa olla kolmas..tai neljäs. Miellyttävän oloinen, kuitenkin. Oli […]

Kun Mies oli sairaalassa, kotona oli tyhjää. Aamupalapöydässä oli Miehen mentävä kolo. Pöydällä oli vaan yksi muki. Sohvan oikea kulma oli tyhjä. Pedissä toinen puoli oli tyhjä. Minä nukuin Miehen tyyny kainalossa (ja kröhöm, tunnustan, Miehen ihanan pehmeät mikrokuitukalsarit jalassa). Yöllä heräsin kokeilemaan tyhjää vieruspaikkaa ja nukahdin kyyneleet tyynyliinalla. Kotona oli tyhjää. Kuitenkin vielä enemmän […]

Käsi etsiytyy käteen. Huulet etsivät sanoja. Katseessa, kyynelissä kaikki. Kaikki yhdessä eletty, koettu. Kaikki jaettu. Hän tuli takaisin. Sain pitää hänet! Uskon siihen, että kosketuksessa on valtava voima. Siihen, että vaikka olisi poissa, silti voi tuntea oman kosketuksen ja äänen. Siihenkin minä uskon, että meitä kannetaan. Että meistä pidetään kuitenkin huolta. Tänään olen kiitollinen siitä, […]

Monitorin piipitys. Hengityskoneen tasainen suhina. Sinä makaat siinä niin levollisena. Nukut. Silitän hellästi kättä. Suukotan poskea. Kuiskaan korvaasi, kuinka paljon rakastan! Kuiskaan, etten pärjää ilman sinua. Herää kulta. Tule takaisin! Minä en voi päästää sinusta irti.