Jos joku on sinulle rakas, sano se. Näytä se. Elä sitä todeksi. Elämä on liian lyhyt sanomattomiin sanoihin, oletettuihin totuuksiin, anteeksiantamattomuuteen. Silloin, kun elämän rajallisuus näyttäytyy, ymmärtää kaiken olennaisen. Tärkeintä on rakastaa.     (AnLottanen, joka ei tiedä, kuinka päin olisi)

Tiesitkö, että oikeastaan on lottovoitto syntyä vammaisena Suomeen tai vammautua Suomessa? Maailman vammaisista, joita arvioidaan olevan miljardin verran, reilut 80% asuu kehitysmaissa.  Mitä se tarkoittaa? Sitä, että: esimerkiksi syntymäkuuro vauva, joka syntyy köyhään heimokylään Etiopiassa, ei koskaan todennäköisesti pääse kouluun. Hän ei opi mitään kieltä. Hänet saatetaan hylätä, koska hänessä heimouskomusten mukaan on todennäköisesti pahoja […]

Tähän viikonloppuun on mahtunut tunteita laidasta laitaan. Perjantaina ennen lähiopintoja kävin teellä ystäväni kanssa, jota en ole nähnyt sitten vuoden 2007 maantieteellisten haasteiden (lue: väärällä puolella Suomea) vuoksi. Oli ihanaa nähdä. Tuntui sille, kun vuosia ei olisi ollut välissä ollenkaan näin montaa. Olemme pitäneet FB:n  kautta yhteyttä ja olemme jakaneet lapsettomuuden kipua. Ja nyt sain […]

Olemme välillä Miehen kanssa vitsailleet huonosta muististani ts.hajamielisyydestäni. Niin kuin äsken. ”Sä jätit taas kurkun pöydälle”, Mies virnuili. ”Apua, ai jätin? Mutta enhän mä tänään edes syönyt kurkkua”, tuumaan minä. (hetken hiljaisuus) ”Sua on kyllä pakko rakastaa”, virnuilee hän uudelleen.  Aika söpöä. Pakko rakastaa. On! Ihana, rakastettava minä. 😀  

Tapasin kirjastossa yhden vanhan kaverin. Emme ole nähneet vuosiin, siis ehkä kolmeen. Hänen jaloissaan hääräsi reipas kolmivuotias ja mahasta päätellen toinen tulee hetkenä minä hyvänsä. ”No entäs sun lapset? Siis kai teillä jo jokunen on?” ”No itse asiassa ei ole. Työn alla tosin”, sanon ja vit ketutuskäyrä kilahtaa jo ihan kupoliin. Voinko juosta? Saanko heittää kirjat […]

Kävin Prismassa hakemassa lohtukarkkeja molemmille. Siis sellaisia vaaleanpunaisia sydämiä. Rakkaudelle. Sopimiselle. Kassajonossa minun edelläni oli perhe, pieni vauva kaukalossa ja isompi tirriäinen vanhempiensa sekä minun jaloissani. Tirriäinen kiskaisi keltaisesta huivistani.  ”Arvaa mitä? Mä oon ihmelapsi!”, hän tuumaa. ”Ai niinkö?”, minä kysyn. ”Mut on tehty taitavasti. Semmoinen biloloogi on tehnyt. Mut on tehty maljakossa ennen kuin […]

yksi hymy yksi lämmin katse yksi hellä hipaisu   ja minä tiedän: anteeksi annettu

Olen ollut viime päivät ahdistunut. Surullinen ja ahdistunut. Vaikka paritapaaminen meni hyvin, on sen jälkeen riidelty enemmän kuin aikoihin. Ymmärrän minä sen, että kumpikin on vereslihalla – Mies ehkä enemmän.  Täällä leijuu suru. Suru siitä, että me emme koskaan saa mahdollisuutta sanoa, että onpa lapsella isänsä silmät tai hymy. Me emme saa nähdä samanlaista pellavapäätä, […]

Istuttiin vierekkäin kahden viisaan edessä. Välillä käsi etsiytyi käteen, välillä silitti jalkaa tai käsivartta. Ennen sinne lähtöä tehtiin kotona Miehen toiveesta listaa asioista, joita olisi hyvä käsitellä. Kummankin kantilta. Käsiteltiinhän me. Luovutettujen sukusolujen käytön vaikutusta parisuhteeseen. Isänä olemista. Sitä, että jos lapsi vaikka olisikin vakavasti sairas tai tarvitsisi elinsiirron – Mies suree sitä, ettei voisi […]

Jännittää.  Huomenna menemme keskustelemaan lahjasoluhoidoista paritapaamisen muodossa.  On siitä täällä kotonakin puhuttu, vähän. On jotenkin vaikea aloittaa. Kumpikaan ei osaa. Tuntuisi jotenkin tyhmältä todeta, että ”puhutaan nyt niistä siittiöistä”. Kyllä me ollaan monista vaikeista asioista puhuttu, mutta tämä on ehkä niistä vaikeista vaikein. Vaikka ollaankin samaa mieltä ja samalla puolella. Vaikka tietää, että  toinen tekisi […]