..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

vuosi sitten

Vuosi sitten toivo oli vahvempi kuin aikoihin. Olen kirjoittanut päiväkirjaani, miten luottavaisesti suhtaudun lapsettomuushoitoihin ja siihen, että kaikki menee hyvin. En vielä tiennyt (onneksi) mitään munasolupunktiosta tai sen jälkeisistä komplikaatioista. En keskenmenosta. En vuosituhannen helvetillisimmästä syksystä. Olin onnellinen, luotin. Elämä ei vienyt sitä polkua, mitä minä olisin halunnut. En saanut pitää istutettua alkiota kohdussani niin […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

kuinka saada kassa itkemään?

Niin. Minulla on siitä huono tapa, että itketän ihmisiä usein. Tänään itketin kaupan kassaa.  Kassajono oli pitkä ja tiivis. Kaikki tuntuivat ostavan koko ensi viikon arsenaalin nyt, kerralla. Kassan tyttö yritti selvitä parhaansa mukaan rahastuksesta, tiedusteluista kotimaisten mansikoiden saapumisesta ja ratkenneiden housujen palautuksista. Kanssajonottajien käytös oli välillä pöyristyttävää – tylyä ja alentavaa. Katselin kassaa koko […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

”mistä rusinat tulee?”

Tänään aamupalalla oli viinirypäleitä ja rusinoita. Lapsi esitti kysymyksen: ”Hei mistä rusinat tulee?” Minä nohevasti kehotin katsomaan lautasella olevaa viinirypälettä ja sitten rusinaa. minä: ”Rusina on kuivatettu viinirypäle.” Lapsen silmät leviävät suuriksi kuin lautaset. ”Ai siis tämmöinen viiniräpäle?”, tarkistaa hän ja nostaa pulleaa, mehukasta rypälettä. ”Niin juuri, se on ollut semmoinen. Sitten se on kuivattu […]