Tänään romahdin. Olemme askarrelleet lasten kanssa ihania äitienpäiväyllätyksiä jo pari viikkoa. Tänään saimme ne pakettiin ja lokeroihin lähteviksi. Taittelimme, väritimme, sidoimme naruja, leikkasimme. Jokaisen lapsen kohdalla ihastelin, kehuin, vahvistin lapsen iloa ja onnistumisen kokemusta. Jokaisen lapsen kohdalla se jysähti syvemmälle ja syvemmälle, kunnes oli pakko paeta. Vessaan. Sunnuntaina joku muu saa herätä äitienpäivään. Viis siitä, […]

Tänään, tappelun jälkimainingeissa, istuimme vierekkäin käytävän lattialla. Sinun tukkasi oli sekaisin painiottelusta ja poskesi märät harmikyyneleistä. Siinä, lattialla, istuttiin. Kuivasin poskiasi, hellästi. Silitin hiuksiasi pois silmiltä. Tulit istumaan ihan liki, painauduit minua vasten. Tarrasit vyötäisiltä kiinni ja hautasit kasvosi käsivarteeni. Minä istuin siinä, silitin. Kuuntelin sinun harmiasi, sinun kokemaasi. Pyysit puhaltamaan polvesta pipiä pois. Puhalsin. […]

Olen joskus maininnutkin käyväni psykofyysisessä fysioterapiassa. Viime syksynähän se alkoi ja käyntikertoja on ollut harvakseltaan, mutta kuitenkin säännöllisesti. Tänä aamuna heräsin siihen, että jokin oli eri lailla kun ennen. Jokin niin kummallisesti ja oudosti. Unenpöpperöisenä kesti hetki, ennen kuin aivot älysivät: minähän olen NUKKUNUT sätkimättä koko yön. Ja edellisen yön. Ja sitä edellisen. Ja ties […]

Iltalehdessä oli otsikkona ”Lasten hankinta kaduttaa”. Anteeksi, minulla on taipumus provosoitua tämänkaltaisista otsikoista. Niin kuin lapsiasiasta ylipäätään. Meillä oli eilen työpaikalla ensiapukurssi työntekijöiden kesken. Siellä(kin) puhuttiin tästä aiheesta. Siitä, miten koko maailma heittää häränpyllyä siitä hetkestä alkaen, kun testitikkuun tulee plussa. Siitä, miten maailman raastavin tunne on huoli omasta lapsesta ja tämän hyvinvoinnista ja pelko […]

Minusta on tullut allerginen latteuksille. Selittelyille. Sille, että jokaisesta pilvestä pitäisi löytää kultareunus ja että aina voisi olla huonommin. Sille, että kaikella on tarkoituksensa ja mitään sellaista ei tapahdu meille, mitä emme jaksaisi kantaa. Jokseenkin kohtuuttomia ajatuksia. Ensinnäkin se, että pitäisi aina osata olla kiitollinen. Ei kaikesta tarvitse. Eikä voi. Aina löytyy joku, jolla varmasti […]

Onhan noita tissijuttuja ollut ennenkin, mutta harvoin niin isolla itkulla kuin eilen. Eräs pieni ihmislapsi istui sylissä, ensin selkä minuun päin. Kääntyi sitten ympäri, tuijotti ja tuijotti rintavarustelua ja yritti hipeltää ensin kerran, sitten toisen ja kolmannenkin. Selitin, että näitä tissejä saan koskea vaan minä. ”Eikö kukaan muu?”, kysyttiin. ”No Mies voi, joskus ihan hellästi.” […]

Mitä minulle kuuluu? Kun nyt vastaan, niin tarkoitan, mitä sanon. Enkä (tällä kertaa) edes valehtele tai kaunistele asiaa. Ei ole mitään syytä.  Minulla on kaikki hyvin. On (putkiremontin runtelema) koti, josta tänään lähti puolet eteisen katosta. On Moccamaster, joka keittää aamukahvia samalla, kun kävelen hakemaan lehden ja samalla imen keuhkot täyteen aamuraikkautta ja sielun täyteen […]

”Kato äiti, multa tuli nenästä aivot!”, parkaisee neljän-viiden vanha aivaistettuaan käteensä. Voi parka. Onneksi aivot pysyivät paikallaan. ”Isi, mä haluun tuon hobitin leikkikaveriksi!”, kiljahtaa yksi nähtyään lyhytkasvuisen kanssaihmisen hedelmäosastolla. ”Pik-ku-hou-sun-suo-jat.”, tavaa takanani kärryissä istuva natiainen. ”Isii, miksi pikkuhousuja pitää suojata? Mitä tapahtuu, jos niitä ei suojaa? Onko sulla housuissa pokserihoususuojat? Voiko pikkuhousunsuojilla torjua märkiä pieruja?” […]

Pääsiäinen tuo ainakin minulle toivon. Toivon jälleennäkemisestä. Toivon siitä, että joku päivä minä saan nähdä. Jokaisen Pienen. Olenhan minä aikaisemmin saanut taivaasta terveisiä. Niissä terveisissä niin valtava lohtu, ettei sitä voi selittää. Sen voi vaan sulkea sydämeen ja kiittää siitä lohdusta. Minä tiedänettä sinäelätjuokset jo pienillä jaloillasiperhosten ja kukkien keskellä.Sinä naurat.Halaatvastaan puhaltavaa tuultaja lähetät sen […]

Eilen se iski. Istuin lattialla, sylissä kaksi lasta. Selän takana toiset kaksi kiehnäämässä, roikkumassa. Kikatuksen määrä oli pienessä eteisessä jo korvia huumaavaa. Pieniä villasukkia, sukkalukkoja, kurahousujen lahkeiden laittamista saappaiden päälle. Pipon kanssa ”kuka siellä”- loruttelua. Vetoketjujen vetämistä, kaulaliinan tarkistamista. Hipsutuksia. Taputuksia.  Koko sen ajan, kun autoin lapsia ulos, takaraivossa jyski kaksi sanaa. Vaikka kikatin mukana, […]