Elämän tärkeimmät aakkoset: Anteeksiantaminen (ja saaminen). Armo. Itselleen voi oppia olemaan armollinen.  Aurinko. Olen totaalinen kevät- ja kesäihminen. Rakastan valon lisääntymistä ja tämän viikon auringonpaiste on ollut täydellistä valohoitoa, joka tuntuu sielussa asti. Boris. Takapihamme kauhu ja varastojen tuholainen. Boris, tuo oravista viekkain. (Boriksen nimi tulee Jeltsinistä, samanlaiset kulmakarvat molemmilla..) Brisbane. Opiskeluaikana rakkaaksi tullut kaupunki. […]

Tämän päivän Iltalehteä lukiessa meinasin kiskaista kahvit keuhkoputkiin. Siellä luki näin: ”En ymmärrä lainkaan ihmisiä, jotka itsekkäistä syistä hankkivat lapsen vaikka millä konstilla eivätkä hyväksy sitä, että kaikki elämässä ei vain ole tarkoitettu kaikille, eikä kukaan saa kaikkea haluamaansa.” Iltalehden lukijoilta oli tiedusteltu, että kuinka moni olisi valmis hankkimaan lapsen yksin. Tiedän, että tuo kommentti on vaan […]

Kyllä. Olen aloittanut sen taas. Liikkumisen. Johan tässä on oltukin paikallaan. Kävelemisen lisäksi olen alkanut vahvistaa lihaksia. Ihan omassa olohuoneessa, ihan omalääkärin mieliksi (se kun oli sitä mieltä, että vielä on aikaista alkaa zumbata tai käydä kiertoharjoittelutunneilla.) Siispä olen ilahduttanut Miestä, äitiä ja ystäviä aina silloin tällöin lankuttamalla.  No, se näyttänee JUURIKIN tältä: Mutta aloitettu […]

Välillä on vaikeaa ottaa vastaan rakkautta. Silloin minusta tuntuu tältä: Välillä tuntuu, että minussa ei voi olla mitään rakastettavaa. Osaan olla ilkeä, hankala, vaikea.  Samaan aikaan sydän huutaa: ”Rakasta minua!” Vaikka minä tiedän, että olen rakastettu..vaikka minä olen saanut kokea sen lukemattomia kertoja..silti sisällä sielussa on kohta, joka on epävarma. Ehkä ei tarvitse aina olla […]

Edellisen työpaikan läksijäisissä sain lahjakortin. Työkaverit tiesivät, mistä pidän.  Lahjakortti poltteli lompakossa. Katselin useampaan otteeseen Marimekon sivuja. Kävin useammassa liikkeessä, niin Pirkanmaalla kuin täälläkin. Hypistelin. Silittelin. Ihastelin. Ajatukset siitä, mitä ostan, vaihtuivat päivittäin. Ensin haikailin ihania Siirtolapuutarha-astioita. Sitten Kurjenpolven mustavalkoista kangasta, verhoiksi tai sisustustauluksi. Sen jälkeen uusia, keväisen värisiä lompakoita, kasseja, liinavaatteita. Pyyhkeitä. Astioista pääsin […]

On olemassa joitain kotiin liittyviä remontteja, jotka tuntuvat olevan suoraan manalasta. Elämäni aikana olen kokenut muutaman kerrostalon julkisivuremontin, kylppäriremontin ja piharemontteja, mutta tämmöistä ei vielä ole tullut kohdalle. Putkiremonttia.  UAAAAAAAAH! Olen hakenut voimia (no, mielen voimia) lukemalla sarjakuvia. Tällä hetkellä suosikkiluvussa ovat Hugleikur Dagssonin ”Saako tälle edes nauraa?” ja Andy Rileyn ”Pupujen itsemurhakirja”-tuotanto.  Olen kuntoillut […]

Mies tulee viereen. Halaa lämpimästi. ”Muistatko sä, mikä päivä eilen oli?” ööö.. MUISTAN! Meidän suhteen alkamisen vuosipäivä.  Silloin, kuusi vuotta sitten, oli aivan yhtä aurinkoinen päivä. Vähän enemmän pakkasta. Ajettiin vanhasta navetasta tehtyyn kahvilaan kahville, istuttiin siellä vastatusten ja katsottiin silmiin. Välillä Mies hipaisi kättä sormillaan ja sähkövirta tuntui menevän läpi kehostani jokaisella kosketuksella. Sieltä […]

Mies tuli viereen. Pyysi syliin. Halasi pitkään. Suukotti niskaa. Ja sanoi: ”En usko, että kaikki olisi tässä. Mä haluan vielä yrittää.” Niin me nyt sitten yritämme. Vastoin kaikkia lääketieteen todennäköisyyksiä. Pöhköä? Ehkä. Mutta tuntuu tällä hetkellä oikealta. Ja tuo Mies tuossa vieressä niin uskomattoman rakkaalta. Viisaalta. Miten olen saanutkaan onnen saada juuri hänet minun elämääni!

Olen ajatellut. Paljon. Lukenut. Paljon. Itkenyt. Paljon. Enkä yhtään tiedä, mitä ajatella.  Olen miettinyt lahjasoluja. Emme ole niistä juurikaan vielä puhuneet, on pitänyt antaa puolisolle aikaa miettiä ja olla. En ole voinut käydä päälle omine ajatuksineni ja mustatuntuuettä-mielipiteineni. Olen miettinyt puolesta ja vastaan. Jos päättäisimme käyttää lahjasoluja, niin.. ensimmäiseksi pitäisi ratkaista rahoitus. Minun icsini tulisi […]

Kävimme tänään lapsettomuuspoliklinikalla. Saimme sinne alkuvuodesta keskusteluajan. Mies oli luottavaisempi, minua pelotti jo aamulla. Minun intuitioni osoittautui oikeaksi. Lääketieteellisesti mitään ei voida enää tehdä. Miehen aivolisäke ei enää (vammasta johtuen) tuota siittiöitä. Niin vaan on. Haaveet yhteisistä, biologisista lapsista ovat nyt murskautuneet lopullisesti. Me emme voi saada omaa lasta. Surullinen ja vihainen. Siltä tuntuu. Olen […]