Jos Mies yllätti ehdotuksella pariterapiasta, niin tänään veti kyllä jalat alta. Kun minä olin töissä, niin Mies oli soittanut Fertinovaan. Kysynyt luovutettujen siittiöiden käyttömahdollisuuksia. Fertinovassa olivat kovasti ihmetelleet lapsettomuuspoliklinikan linjausta lopettaa hoidot. Mutta Se tärkein uutinen: on mahdollista käyttää lahjasoluja. Hintaa yhdelle hoitokerralle tulee reilu 2000€. Niin, kotiin tultuani Mies sanoi, että ei voida vielä […]

”Kulta, mitä mieltä sä olisit, jos mentäis juttelemaan jonkun kanssa?”, kysyi Mies. Minä kapsahdin välittömästi kaulaan, halata rutistin piiiiiiiiitkään ja moiskautin pusun. Ei liene vaikea arvata, mitä mieltä Vaimo moisesta ehdotuksesta oli? Joulukuussa lapsettomuuspoliklinikallahan lääkäri ehdotti, että saattaisi olla hyödyllistä keskustella jonkun kanssa vielä. Joulukuussa sekä Mies että minä olimme molemmat niin vereslihalla, että ajatuksia […]

Viime päivinä on päässä soinut useampaan otteeseen Erinin versio Cheekin biisistä ’Mitä tänne jää’ ja erityisesti se kertosäe, jossa todetaan, että ”mieti mitä jää, kun mä lähden täältä, ei syytä huoleen, se päivä ei oo vielä tänään”. Kuolemanpelkoajatuksista olen päässyt hieman pidemmälle. Kun mietin, mitä musta jää jälkeen, niin mieleen tulee yksi ainoa asia. Ei […]

Tänään se iski. Pelko. Ajatus siitä, mitä sitten, kun minua ei enää ole. Se alkoi kasvatella voimiaan eilen illalla, kun päivystävä lääkäri sanoi, että poikkeuksellisen paljon kuolleita yhtenä iltana. Päälle näki, että oli ollut vaikea päivä. Tänään maatessani päivystyksessä paareilla mielessä kävi ajatus, että tosiaan – kaikki eivät tule sairaalaan paranemaan vaan osa tulee sinne […]

Vuosi vaihtui ja alkoi ihan yhtä harmaassa tunnelmassa kuin vallitseva sää. Ilo inr-tason saavuttamisesta oli lyhyt. 23.12 se nimittäin oli pudonnut 2.4:stä 1.3:een. Ja vuoden vaihdetta silmällä pitäen se jatkoi tasaista laskuaan ollen maanantaina 30.12 1.1. Pohjalla siis. Kyllähän tämä muuten menisi, mutta nyt kun ei olla hoitotasolla, niin pistetään. Sitä pirun Klexanea. Aamuin ja […]

Tästä vuodesta tuli kaikkea muuta, mitä toivoimme. Tänä vuonna meitä piti olla kolme. Tänä vuonna tässä kodissa piti olla iloa, onnea, toivoa. Ja kuitenkin mennyt vuosi kaikkineen oli mustin koko yhdessä olomme aikana.  Mitä ensi vuodelle toivoisin? Sitä, että suru hellittäisi. Että toivo löytäisi uudelleen jalansijaa. Että tämä matka jatkuisi, yhdessä.  Lisäksi toivoisin, että osaisin […]

…kun Pienet kiipeävät viereen sohvalle ja kaivautuvat kainaloon …kun Pienten leikeistä remahtaa kuuluviin sielusta kumpuava nauru, käkätys, hihitys ja kiherrys …kun Pienten kanssa istutaan samassa ruokapöydässä ja ollaan varvashippaa pöydän alla …kun Pienten kanssa ollaan saunassa, lempeissä löylyissä. Molemmalla kurkunviipaleet silmillä, saunahunajanökäreet olkapäillä ja kaikki varpaat samassa vadissa omenajalkasuolan kanssa ja lauletaan kaikki kovaan ääneen: […]

Valvoin viime yönä pitkään. Keskellä yötä. Siirryin sohvalle, sytytin joulukuusen valot. Olin kippurassa viltin alla, tuijotin pimeydessä loistavaa kuusta ja sen jokaista kynttilää vuorotellen. Ensin nieleskelin kyyneleitä, mutta tulva oli liian suuri pidätellä. Siinä minä ulvoin, piilossa. Ahdisti, ahdisti niin. Ja ahdistaa vielä. Tyhjä syli. Ikävä. Suru. Kaipaus. On ahdistanut lapsettomuuspoliklinikalla käynnistä asti. En voi […]

Tuli se sittenkin. Kaiken läpi. Joulu. Hiljaa hiipi, valoa tuikkien. On ollut lupa levätä. Itkeä. Nauraa. Leikkiä. Pitää Pieniä sylissä. Istua Anopin kainalossa. Katsoa hömppäleffoja. Polttaa kynttilöitä, valtavasti kynttilöitä. Saada valohoitoa syvälle sieluun asti. Pukea päälle äidin ja isän ostamat flanellipöksyt. Syödä hyvin. Napostella Vihreitä kuulia. Kokea joulua kaikilla aisteilla. Pelkäsin niin näitä päiviä ennakkoon. […]

Voin rehellisesti sanoa, että viime viikkoina ei ole naurattanut. Ei edes hymyilyttänyt. Mutta TÄNÄÄN! Inr-arvo oli 2.4. Se tarkoittaa sitä, että enää (hetkeen) minun ei tarvitse pistää Klexanea mahanahkaan. Ei piikkejä, ei kirvelyä. Ei täriseviä käsiä, ei mustelmaa mustelman vieressä.  Saan aloittaa jouluLOMAN (sekin vielä, kyllä! 13 päivää lomaa, putkeen) ilman piikityksiä. Olin sairaanhoitajan puhelun […]