..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

saattaen ajasta iäisyyteen

Mediassa on kohistu tämän vuoden Yhteisvastuu-materiaalista. Keräyskohteena Suomessa on saattohoidon kehittäminen. Jokainen elämä päättyy joskus. Jokainen kuolee. Ei sitä voi sivuuttaa eikä sitä pääse karkuun. Minä koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut olla saattamassa kumpaakin mummiani taivasmatkalle. Olen saanut istua vuoteen vieressä, silittää hauraiksi käyneitä käsiä, hopeanharmaita hiuksia. Halata heikoksi käynyttä kehoa, pitää lähellä omaa […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

paritapaamisen jälkimainingeissa

Eilen oli paritapaaminen psykiatrian poliklinikalla. Sinne oli mennyt lähete naistentaudeilta. Kaksi riviä tekstiä. Suositeltu parin tapaamista. Itkuksihan se meni. Miten voi riittää naisessa kyyneleitä? Luulisi, että tyrehtyisivät jo! Puhuttiin tunteista. Tuntemuksista. Ajatuksista. Siitä, miten koimme tulleemme kohdatuksi. Siitä, miten koimme saaneemme tietoa. Sekä sairaanhoitaja että tuttu setä Psykologi kuuntelivat. Olisi kuulemma pitänyt selittää paremmin vaihtoehtoja […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

itku

Sieltä se tuli. Työpalaverissa. Itku. Juhlittiin täytekakulla äitiyslomalta palannutta kollegaa. Ihasteltiin parivuotiaiden supliikkeja ja töhinää. Ja rajattiin toisiamme ulkopuolelle. ”Niin, tänhän ymmärtää sitten, kun itse on äiti.” ”Kyllä se äitiys muuttaa, elämästä tulee niin paljon merkityksellisempää.” ”Joo, maailman isoin asia…en mä ymmärrä, millainen mä olisin, jos en olis äiti.” Tunsin itseni NIIIIIIIN ulkopuoliseksi pottaharjoittelusta. Unikoulusta. […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

yksi maailman onnellisimmista päivistä

Tänään, tasan 12 vuotta sitten, oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä elämäni kaikkein kamalimman ajanjakson keskellä. Sain viestin, joka ravisutti hyvällä tavalla koko elämääni. Minusta tuli täti. Minusta tuli täti yhdelle ihanimmista ja rakkaimmista ensimmäistä kertaa. Muistan, että itkin ilosta ja onnesta. Sydämeni meinasi pakahtua rakkaudesta, kun paria päivää myöhemmin sain sairaalassa Pienen ensimmäistä kertaa syliini. […]

verilöyly keittiössä (eli kuinka EI kannata tehdä punajuurikeittoa)

verilöyly keittiössä (eli kuinka EI kannata tehdä punajuurikeittoa)

Perjantaina eräs perhetuttumme kertoi tehneensä maailman parasta punajuurikeittoa. Ja koska sain ohjeen, niin päätin kätevänä emäntänä sunnuntain kunniaksi tarjoilla Miehellekin maailman parasta punajuurikeittoa. Miehen kanssa puhuttiin jo perjantaina, että kädet kannattaa vuorata muovihanskoihin. (Niitä on onneksi muutama paketillinen kotihoidon jälkeensä jättäminä.) Ja ei kun toimiin. Kätevä emäntä kiskaisi hanskat käsiin ja kuori ja pilkkoi punajuuret. […]