..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

ilo- ja helpotusitkua puhelinlinjoilla

Tänään se loppui. Lapsettomuuspoliklinikan kesäsulku. Kello oli herättämässä hyvissä ajoin, keho herätti vielä enemmän hyvissä ajoin. 4.30 loppui uni. Aamu oli pitkä, en päässyt edes tiluksille kävelemään (siis asumme rivitalossa eli mistään hehtaarien tiluksista ei ole kyse, vaikka niistä välillä kirjoitankin. *virn*) 7.30 soitto Keskussairaalaan. Minun kanssani sinne soitti varmaan kymmeniä muitakin naisia samalla asialla: […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

sukuhäät ja kuinka niistä selvittiin

Eilen vietettiin rakkaimman serkkuni häitä.  Jännitin häitä ennakkoon. Paljon. Kesäkuussa nimittäin serkkuni sai valitettavasti osansa hormonihoitojen aiheuttamasta tunnemyräkästä. Lyhyesti sanottuna – kilahdin ja ilmoitin jättäväni häät väliin. Kaikkineen kurja sotku, joka onneksi selvisi. Pyysin kilahdustani anteeksi, kerroin lapsettomuushoidoista ja stressikertoimesta. Sain serkultani viestin, jolle vollotan edelleen. ”Hei! Toki huolitaan, jos vaan pääset. Kaikki on anteeksi […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

”sinä olet minun silmissäni taistelija”

Näin sanoi Setä Terapeutti palattuaan rentoutuneena lomaltaan. ”Sinussa on niin paljon voimaa, vaikket sitä itse näe. Rohkeutta, taistelutahtoa. Kaikesta huolimatta sinä menet eteen- eikä taaksepäin.” Itku. Piiiiiiitkä itku. Niin pitkä, että Setä Terapeutti varmaan oli jo ottamassa sanojaan takaisin. Ei ottanut. Puhuttiin keskenmenosta. Pettymyksensietokyvyn tilasta. Lomasta. ”Sinun pitää helliä itseäsi. Järjestää pieniä irtiottoja kotiin ja […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

hankala potilas tai ei kuitenkaan

”Teille on varattu toimenpideaika päiväkirurgiaan 6.9.2013.” Posti toi jälleen uuden kutsun. Sinnikäs on tuo Keskussairaala.  Kyseessä on poskionteloiden fess-leikkaus. Minua on kaikkien muidenkin kummallisuuksien  ja geeniperimän lottovoiton lisäksi siunattu viallisilla poskionteloilla, joita on kahden sijaan neljä. Tämä selvisi, kun kävin tapaamassa erikoislääkäriä vuosi sitten jälleen yhden sinuiitin jälkimainingeissa.  ”Onpa jännät ontelot”, sanoi lääkäri. ”Saanko käyttää tätä […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

odottavan aika on pitkä

Viikolla 32 aukeaa jälleen lapsettomuuspolin kuumalinja.  Viikolla 32 sovitaan seuraavan hoitokerran aloitus ja toteutus. Olen vitsaillut siitä, että seuraavaa munasolupunktiota varten varaan osastopaikan naistentaudeilta jo ennakkoon, voin sitten sulavasti siirtyä Fertinovasta suoraan Keskussairaalan hellään huomaan. Todellisuudessa pelkään uusia hoitoja. Pelkään tulevia tulppakipuja. Eniten pelkään punktiota. Sitä sanoinkuvaamattoman kamalaa kipua. Tänä(kin) kesänä olen harmikseni kuullut kommentteja, […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

”mikset sä vaihda miestä?”

Puhuin erään ystäväni kanssa lapsettomuudesta ja parisuhteesta. Siitä, millaisen kiviriipan se heittää meidän parisuhteen ylle. Siitä, miten se on laskenut Miehen haluja ja innokkuutta seksiin ja mille se minusta tuntuu, kun Mies ei tahdohaluajaksapystykykene.  (Nykyään kaikissa epikriiseissä lukee ”miehestä johtuva lapsettomuus”.) Siitä, miten välillä väsyn olemaan omaishoitaja ja kämppis ja toivoisin voivani olla Vaimo. Että […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

vatutusta

Tästä lomasta ei tullut laisinkaan sellainen, kuin piti.  Alkuperäisen suunnitelman mukaan meillä olisi ollut jo ensimmäinen ultra ja neuvola. Oltaisiin niin onnellisia ja iloisia ja sekaisin vauvauutisista edelleen. Olin haaveillut rennosta oleilusta, lämmöstä, auringosta, takapihan keinusta ja riippukiikusta. Vauvahaaveet vaihtuivat naama irvessä odoteltaviin kuukautisiin, jotka ovat taas myöhässä.  Lämpö vaihtui pitkiin kalsareihin ja kesäpipoon. Aurinko […]