..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

paniikki, sähellys ja valtaisa helpotus

Eilen illalla suunnittelin, että tänä aamuna herätän Miehen laululla, pusulla ja – no, yllätyksellä. Aamuyöllä alkoivat vatsakrampit. Unenpöpperössä sitä kuvitteli pierun olevan hukassa, mutta herätys oli karumpi. Menkat. Nyt. Lauantaina niiden piti. Ei vielä. Hoitokartan mukaan lauantaina. Maanantaina alkaisivat piikit. Ei vielä. Pillitin vessassa tovin. Niin pitkän tovin, että meinasin myöhästyä töistä. Ja meinasin unohtaa […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

lähellä ihmistä

Vaihteleva työ. Välillä saa pilkkoa puita, välillä haravoida lehtiä. Toisinaan viikata pyykkejä, kantaa ruokakasseja. Tai keittää kahvia, tiskata viikkokausien tiskejä, etsiä hävinneitä reseptejä. Istua vierellä. Kysellä ja kuunnella. Sairaalasängyn laidalla, sohvalla, keittiön pöydän ääressä. Taluttaa hautuumaalla. Avustaa taksiin. Toimia tulkkina. Tuudittaa päiväunille. Pissittää koiraa. Katsella valokuvia. Kuulla elämäntarinoita, joista Hollywoodkin olisi kateellinen. Pyyhkiä kyyneleitä. Jakaa […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

viha

Lapsettomuuspoliklinikan lääkärissä on ollut jotain häiritsevän tuttua. Ja jotain ahdistavaa. Viime yönä heräsin 3.30 ja muistin kaiken. Ihan kaiken. Kaiken sen, mitä olen aktiivisessti yrittänyt unohtaa, sivuuttaa, saada tekemättömäksi. [miten typerä yritys]. Kaikki se välähti kerta toisensa jälkeen silmieni edessä, kuin vanhalla rähjäisellä projektorilla pyöritettynä.  Olen tavannut tämän lääkärin aikaisemminkin. Vuosia sitten, keväällä. Ennen pääsiäistä. […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

käynti lapsettomuuspolilla vol.4 ja armoton sähläys

Kävimme uudelleen lapsettomuuspolilla. Keskustelemassa. Jälleen.  Lääkäri ei sanallakaan palannut konsultaatiokäyntiin psykiatrian polilla, ei edes vihjannut siihen suuntaan. Taisi lausunto olla suhteellisen selkeä. ”Niin, meidän pitää nyt miettiä tätä hoitokuviota. Icsillä aloitetaan ja seuraavasta kierrosta. Ja vielä kerran minä kysyn, että olethan tietoinen NÄIDEN hormonivalmisteiden tulppariskeistä ja siitä, että tulpat tulevat yleensä yläraajoihin, keuhkoihin tai kaulalle?”, […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

lapsettomuudesta

Tyhjän sylin päivä. Tänäänkin.  Eilen töissä asiakkaat toivottelivat hyvää äitienpäivää. Kai siksi, että niin kuuluu toivotella. Niin kuin vappuja, juhannuksia ja viikonloppuja. Silti kotimatkalla silmät kostuivat kyyneleistä. Kaipauksesta. Ikävästä. Viime yönä sain pitää siskonpoikasta yökylässä. Silittää hellästi uneen, laulaa tuutulauluja. Herätä 3.30 aamulla kasvukipujen aiheuttamaan polvisärkyyn, vienoon vaikerrukseen. Etsiä koko asunnon läpi särkylääkettä, sitten silittää […]

..ja vaikka vaeltaisin pimeässä..

maailman mukavin setä terapeutti

Terapiassa Setä Terapeutti kysyy, miten menee ja kuinka voin. Menee ehkä sekunti ja silmät täyttyvät kyynelistä. Toinen ja ne kastelevat poskipäät. Puhutaan nukkumisesta. Painajaisista. Kammosta gynen käyntejä kohtaan. Ensiviikkoisen poliklinikkakäynnin jännittämisestä ja siihen liittyvistä peloista. Sitten hän sanoo: ”Niin, minä haluan sanoa sinulle, että en kirjaa mitään näistä ahdistusasioista tai itkuista tai nukkumisista tuonne koneelle. […]